Quantcast
Channel: Nettiterveys.fi
Viewing all 96 articles
Browse latest View live

Alzheimerin tauti

$
0
0
Tekstin kokoTextstorlekMindreStörre

Alzheimerin tauti on yleisin dementiaa aiheuttava sairaus. Sitä sairastaa Suomessa noin 70 000 ihmistä. Suurelta osin taudin syitä ei vielä tunneta, mutta sekä korkea ikä että perintötekijät lisäävät sairastumisen riskiä. Useimmiten tauti puhkeaa vasta 65. ikävuoden jälkeen, mutta sitä voi esiintyä jo 40 – 65 -vuotiaillakin. Naisilla tauti on hieman yleisempi kuin miehillä.

Alzheimerin taudissa aivojen hermosolut kuolevat poikkeuksellisen nopeasti, mutta syytä tälle ei tiedetä. Tauti rappeuttaa aivojen muistikeskusta (hippokampus) ja vaikuttaa ohimo- ja päälakilohkoihin.

Ensimmäiset oireet

Ensimmäiset merkit taudista ilmenevät muistihäiriöinä. Oireet tulevat asteittain ja ne vaihtelevat eri ihmisten välillä. Potilaalla voi olla vaikeuksia tavallisen arkikeskustelun seuraamisessa tai sanat saattavat kadota mielestä. Potilas saattaa hetkittäin unohtaa, kuinka esimerkiksi pankkikortilla maksaminen tapahtuu. Tutkimuksiin on syytä hakeutua, kun huomaa muistinsa heikenneen niin, että se vaikuttaa jokapäiväiseen elämään.

Hoito

Alzheimerin taudille ei ole vielä löydetty parannuskeinoa. Lääkityksellä pystytään kuitenkin ehkäisemään taudin etenemistä ja parantamaan potilaan elämänlaatua. Mitä varhaisemmassa vaiheessa tauti todetaan sitä paremmat mahdollisuudet hoidolla on tehota. 

Varhaisessa ja lievässä Alzheimerin taudissa lääkkeenä käytetään yleensä yhtä kolmesta asetyylikoliiniesteraasin (AKE) estäjästä. Keskivaikean tai vaikean Alzheimerin taudin hoidossa käytetään AKE:n estäjiä ja memantiinia.

Vinkkejä diagnoosin saaneille:

  • Alzheimer ei tartu eikä sitä tarvitse hävetä. Puhu avoimesti taudistasi.
  • Etsi tietoa sairaudesta esimerkiksi terveydenhoitohenkilökunnalta tai internetistä.
  • Ota yhteyttä Muistiliittoon, joka tarjoaa mm. maksutonta ohjausta ja neuvontaa.
  • Etsi rohkeasti uusia ystäviä, esimerkiksi Muistiliiton vertaistukiryhmistä.
  • Pysy aktiivisena, säilytä uteliaisuutesi ja vanhat kiinnostuksen kohteesi. Harrasta mieluiten ryhmässä

Maitohappobakteerien rooli vatsavaivoissa

$
0
0
Tekstin kokoTextstorlekMindreStörre

Vasta ilmestynyt tutkimus osoittaa, että stressi, epäsäännölliset elintavat ja liian vähäinen liikunta ovat vatsavaivojen tyypillisimmät syyt.

Maitohappobakteerit voivat auttaa selättämään stressiin liittyvät vatsavaivat stimuloimalla suolistoa ja edesauttamalla hyvän bakteerikannan saavuttamista.

Hyvä bakteeritasapaino on hyvän terveyden edellytys

Ihmisellä on 10 kertaa enemmän bakteereja suolistossaan kuin soluja kehossaan. Erilaisia bakteerikantoja on olemassa yli 500. Jotkin bakteerit muodostavat myrkyllisiä yhdisteitä, jotka voivat häiritä mahan ja suoliston seinämien bakteeriflooraa. Kiinnittymällä suoliston limakalvolle, voivat maitohappobakteerit estää haitallisten bakteerien toiminnan. Näin ne suojaavat suolistoa ja vatsaa. Yksi maitohappobakteerien hyöty siis on, että ne auttavat suojautumaan esimerkiksi sellaisilta vierailta bakteerikannoilta, joiden kanssa joudumme kosketuksiin ulkomaanmatkoilla. Ne auttavat myös laktoosi-intoleranssista kärsiviä sietämään laktoosia ja edistävät kalsiumin, magnesiumin ja raudan imeytymistä.

Maitohappobakteerit palauttavat suoliston normaalin bakteerikannan, edesauttavat hyödyllisten bakteerien lisääntymistä ja vahvistavat immuunipuolustusta. Lisäksi näitä probiootteja on hyvä nauttia antibioottikuurien yhteydessä.

Mahan ja suoliston bakteerit tarvitsevat vahvistusta

Joskus täytyy vatsan ja suoliston normaalia bakteerikoostumusta vahvistaa. Epämukava tunne vatsassa voi johtaa tiettyjen sosiaalisten tilanteiden välttelemiseen. Tällaisia ovat esimerkiksi kuntoilu, lounastarjoilut, pidemmät kävelylenkit tai ylipäätänsä kanssakäyminen toisten kanssa. Myöskään puhtaasti fyysiset oireet, kuten turvotus, ummetus, sekaisin oleva vatsa ja ruuansulatusvaivat, eivät ole helppoja kestää. Suolistossamme on miljoonia bakteereita, jotka auttavat sulattamaan ruokaa sekä suojelevat sairastumiselta. Mahan bakteeriflooran epätasapaino lisää riskiä sairastua vatsavaivoihin.

Vatsan tasapainon palauttaminen 

Bakteerilisän nauttiminen voi auttaa palauttamaan vatsan hyvinvoinnin. Usein eri bakteerit ja niiden yhdistelmät toimivat yhdessä tehokkaasti. Syy tähän on se, että suoliston PH-arvo vaihtelee. Parhaaseen mahdolliseen  tulokseen tarvitaan eri bakteerikantojen yhdistelemiä.

Suolistomme bakteerikoostumus uusiutuu joka kolmas päivä, mikä tarkoittaa, että tarvitsemme jatkuvasti uusia hyviä bakteereita.

Maitohappobakteerien vaikutus stressivatsaan

Maailman terveysjärjestön (WHO) mukaan stressi yhdistettynä moderniin elämäntapaamme muodostaa yhden suurimmista terveysriskeistä. Englantilainen tutkija halusi selvittää, voivatko maitohappobakteerit helpottaa stressiperäisiä mahavaivoja. Tutkimus osoitti, että lukuisat ihmiset hyötyivät eri bakteerikantojen yhtäaikaisesta nauttimisesta. Tutkimukseen osallistuneet saivat kolmen viikon ajan joka päivä kolme miljardia maitohappobakteeria. Käytetty valmiste oli LactiStress-jauhe, jota voi nauttia milloin tahansa päivän aikana. Tulokset tutkimushenkilöillä osoittivat, että suolen ja aivojen välillä on selkeä yhteys ja että maitohappobakteereilla on positiivinen vaikutus suolistoflooraan. Maitohappobakteerilisä myös vähensi stressioireita kuten huonovointisuutta, vatsasairauksia ja vatsan turvotusta.

”Viime vuosina on ilmestynyt yhä enemmän tutkimuksia, joissa sanotaan, että suoliston ja sydämen välillä tapahtuu tärkeää vuorovaikutusta, englanninkielisessä kirjallisuudessa puhutaan suolisto-aivot -akselista.  Eräs tutkimus on osoittanut, että stressi vaikuttaa suolistoon, mukaan lukien sen bakteerikoostumus, negatiivisesti. Toisen tutkimuksen mukaan suolisto ja sen bakteerit voivat myötävaikuttaa stressin ja muiden psyykkisten epätasapainotilojen syntyyn. Sydämestä löytyy alue, joka on yhteydessä stressireaktioihin, ahdistukseen ja masennukseen. Yhä useammat tutkimukset tulevat korostamaan tämän suoliston ja sydämen välillä tapahtuvan kaksisuuntaisen vuorovaikutuksen merkitystä”, sanoo lääkäri Olle Haglund. 

Vahvista immuunipuolustustasi maitohappobakteereilla

Bakteerien ja kehon immuunipuolustuksen välisellä vuorovaikutuksella on suuri vaikutus terveyteemme. Suolistossa sijaitsee 70–90 prosenttia kaikista immuunipuolustuksen soluista.

Tutkimukset osoittavat että maitohappobakteerit voivat vahvistaa immuunipuolustusta niin, että tulemme vastustuskykyisemmiksi tulehduksille (infektio). Suurin osa tutkimuksista on tehty eläimille ja mekanismi näyttäisi toimivan siten, että laktobasillit saavat kehon tuottamaan enemmän puolustussoluja sekä vasta-aineita ja merkkiaineita. Tämä tarkoittaa, että keho pystyy nopeammin tekemään harmittomiksi sairauksia aiheuttavat bakteerit ja virukset.

Maitohappobakteerit antibioottihoitojen yhteydessä

Antibiootti on lääkeaine, jota käytetään tappamaan bakteereita tai ehkäisemään niiden lisääntymistä. Lievät bakteerien aiheuttamat infektiot pystyy keho tavallisesti häätämään itse immuunipuolustuksen avulla. Vaikeiden tai pitkäaikaisten bakteerien aikaansaamien tulehdusten hoidossa voivat antibiootit joskus olla välttämättömiä. 

Maitohappobakteerit auttavat palauttamaan suoliston bakteerikannan tasapainon ja ne voivat jopa vähentää vatsavaivoja ja huonovointisuutta antibioottikuurin aikana.

Ärtynyt vatsa

Ei ole epätavallista, että joskus elämässä joudumme kärsimään ärtyneestä vatsasta. Vastaa alla oleviin väittämiin:

  • Minulla on vatsan turvotusta
  • Kärsin ummetuksesta
  • Tunnen että ”vatsassa on kaasua”

Jos vastasit yhteen tai useampaan väittämään kyllä, voi olla että kärsit ärtyneestä vatsasta. Tähän auttaa muun muassa päivittäinen maitohappobakteerien nauttiminen, mikä voi auttaa sinua pääsemään vaivasta. Voit myös kokeilla seuraavia vinkkejä:

Vinkkejä hyvin toimivan vatsan saavuttamiseen

Syö säännöllisin väliajoin. Vatsa pitää säännöllisyydestä ja järjestyksestä. Yritä ehtiä syödä aamupala, lounas ja päivällinen joka päivä samaan aikaan. Rauhoitu ruoka-aikoina, luo rento ja levollinen ilmapiiri ja pureskele ruoka hyvin. Jätä pois rasvaiset välipalat, sillä niiden sulattamiseksi vatsa joutuu tekemään paljon työtä. Ota mieluummin välipalaksi hedelmä. 

Syö kuituja maltillisesti. Viime vuosina kuidut on nähty ihmelääkkeenä, mutta nyt niiden syömistä on alettu rajoittaa. Vatsavaivoista kärsivä voi kokeilla vähentää kuitujen määrää ruokavaliossaan. Kuten aina – kohtuus kaikessa.

Rentoutuminen ja meditaatio. Vähentämällä stressihormonien määrää koko kehossa, voi myös vatsa paremmin. Rentoutusharjoitukset auttavat koko kehoa rentoutumaan.

Vähennä maitotuotteiden käyttöä. Yksi syy vatsavaivoihin ovat usein maitotuotteet. Voikin olla paikallaan sulkea pois mahdollinen laktoosi-intoleranssi.

Syö hedelmiä ja vihanneksia. Hedelmien ja vihannesten syöminen voi saada vatsaasi vauhtia hyvällä tavalla. Jos et vielä syö päivittäin hedelmiä ja vihanneksia, kannattaa aloittaa nyt!

Hanki apua oikuttelevaan vatsaan!

Turvonnut vatsa, stressimaha, turistiripuli – riippumatta siitä, mikä vaiva sinulla on tai minkä saat, voi niiden ilmaantuminen olla hyvin kiusallista. Sinun ei kuitenkaan tarvitse elää vatsavaivojen kanssa.  Historian saatossa olemme itse, muuttuvien ruokailutottumusten myötä, muuttaneet vatsamme bakteerikoostumusta. Tästä johtuen voimme nykyisin tarvita ylimääräisiä maitohappobakteereita tasapainottamaan vatsamme toimintaa. Nykyiset probioottivalmisteet sisältävät monta miljardia bakteeria, ne on helppo nauttia. Bakteerilisä tulisikin ottaa päivittäin. Tällä tavoin monet ovat päässeet eroon vatsavaivoista. 

 

Liikunta lievittää nivelkipua

$
0
0
Tekstin kokoTextstorlekMindreStörre

Tyypillisimmät syyt nivelkipuihin ovat artroosi sekä reumaattiset taudit. Viimeisen vuosikymmenen aikaiset tutkimukset osoittavat, että liikunta parantaa merkittävästi nivelvaivoista kärsivien potilaiden terveyttä silloinkin, kun liikkeelle pääseminen tekee kipeää.

Artroosi:
50-70 -vuotiaiden ikäryhmässä noin kuudella prosentilla on artroosin oireita. Mitä vanhemmaksi tullaan, sitä yleisempi tauti on. Sekä miehet että naiset sairastuvat artroosiin. Työelämässä pitkäaikainen, toistuva kuormitus etenkin lonkka- ja polvinivelissä nostaa artroosiriskiä. Myös huippu-urheilun on osoitettu nostavan riskiä, mutta normaali urheiluharjoittelu päinvastoin on vain hyväksi nivelille. Ylipaino on toinen riskitekijä varsinkin polvinivelartroosissa. Myös reumaattiset taudit voivat johtaa myöhemmässä vaiheessa artroosiin.

Oireet:
Oireet tulevat usein salakavalasti. Artroosi aiheuttaa kipua nivelissä sekä jäykkyyttä ja vähenevää liikkuvuutta. Kipu esiintyy aluksi liikkuessa ja kuormittuessa, mutta taudin pahentuessa kipua esiintyy myös levossa. Nivelet voivat myös tulehtua, paisua ja tuntua kuumilta. Tulehdus on usein lieventyvä ja ohimenevää.

Hoito:
Artroosin kehittymistä ei voi pysäyttää. Hoitoa tähdätään sen sijaan kivunlievitykseen sekä lihaskunnon parantamiseen. Fyysinen aktiivisuus on sen vuoksi erityisen tärkeää.

Miksi liikkua?

Kuntoliikunta vapauttaa endorfiinia, mikä vähentää kiputuntemuksia. Lihasaktiivisuus itsessään on myös kipua lieventävää. Polviartroosista kärsiville vahvasta etummaisesta reisilihaksesta on paljon apua. Kun lihasvoima kasvaa, paranevat myös lihashermojen ja lihasten väliset yhteydet. Vakaus nivelten ympärillä kasvaa. Monet säännöllisesti kuntoilevat laihtuvat, mikä vähentää nivelten kuormittumista. Artroosi kehittyy suuremmassa mittakaavassa niille, joilla on heikompi lihaskunto, kuin niille, jotka harjoittelevat säännöllisesti.

Eläinkokeissa on myös havaittu, että harjoittelu parantaa nivelrustoa. Harjoittelukokeet vanhempien artroosipotilaiden kanssa ovat myös osoittaneet, että voiman lisääntyminen ja koheneva kunto ovat hyödyksi. On kuitenkin varottava liikarasitusta ja kuormitusvammoja. Artroosin vuoksi harjoittelu tekee usein aluksi kipeää, mutta niin kauan, kun kipu ei lisäänny ja se häviää harjoittelun jälkeen, on turvallista lähteä liikkeelle ja järkevää lisätä hiljalleen harjoittelua. Tutkimukset osoittavat, että harjoittelemisen aikana tulisi kyetä keskustelemaan.

Puolen tunnin päivittäisen liikunnan on osoitettu antavan hyviä tuloksia. Kun voima lisääntyy, kipu vähenee. Tutkimuksessa, missä verrattiin kipua lieventävää, tulehdusta vähentävää lääkehoitoa harjoitteluun, havaittiin kivun vähentyvän niillä, jotka myös harjoittelivat.    

Nivelreuma:
Noin yhdellä prosentilla pohjoismaalaisista on reumaoireita. Tauti on miehillä puolet harvinaisempi kuin naisilla. Reuma koskee pääasiassa liikuntaelimiä, kuten niveliä, lihaksia ja luurankoa, mutta se voi vaikuttaa myös verisuonissa. 

Oireet:

Nivelreuman oireet vaihtelevat kehon eri osissa. Kipu ja paisuneet nivelet ovat yleisimpiä oireita.  

Hoito:
Lääkehoito, kirurgiset toimenpiteet, voimistelu ja liikunta ovat tavallisimpia hoitomuotoja. Usein reumaatikot tapaavat hoidoissaan reuman hoidon erityisosaajia. Tavoitteena on kivunlievityksen lisäksi vähentää vammoja vioittuneissa nivelissä sekä ylläpitää hyvää elämänlaatua.

Miksi liikkua?

Pitkäaikaistutkimuksia nivelreumasta ja liikunnasta on vain vähän, mutta liikunnan on havaittu parantavan hapenottokykyä ja lihaskuntoa ilman, että kipu kasvaisi tai sairaus pahentuisi. On myös havaittu, että fyysinen aktiivisuus on tärkeää kunnon, liikkumisen ja hapenottokyvyn ylläpitämiseksi. Ensimmäinen reaktio liikkeelle lähdön jälkeen on kasvava kipu, mikä johtuu siitä, että nivelet, lihakset eivät ole saaneet harjoitusta. Asiantuntijoiden mielestä sitä voidaan verrata harjoittelukipuun, eikä se ole haitallista. Varovainen aloitus ja hiljalleen kasvava harjoittelu ovat suositeltavia. Kohtauksen iskiessä pitäisi kuitenkin harjoittelumäärä säilyttää sellaisenaan.

Kuntoa kohottavat harjoittelumuodot:

Kävely

Käveleminen parantaa kuntoa, vähentää artroosikipua ja masennusta. Panosta hyviin kenkiin, tukeen ja iskunvaimennukseen. Jätä mäkiset maastot ja asfaltti väliin ja kulje mieluummin pitkälle kuin nopeasti. 

Sauvakävely

Sauvakävely kohentaa pelkkään kävelyyn verrattuna kuntoa nopeammin – ja kuormitus lonkille, polville ja jaloille on vähäisempää. Sauvakävelystä on apua myös selkä- ja niskavaivoille. Panosta hyviin kenkiin, tukeen ja iskunvaimennukseen. Jätä mäkiset maastot ja asfaltti väliin ja kulje mieluummin pitkälle kuin nopeasti. Sauvakävele rytmikkäästi hiihtotyylillä (oikea jalka - vasen käsi, vasen jalka - oikea käsi). Valitse sellainen sauvapituus, joka antaa hyvän tuen ja miellyttävän liikkumislaajuuden; kävely ei saa aiheuttaa kipua olkapäässä. Suosituksena pidetään sitä, että sauvat ovat hieman kyynärpään yläpuolen korkeudella käsien ollessa vartalon sivuilla. Toisen suosituksen mukaan oikean sauvapituuden saa kertomalla oman pituutensa 0,7:llä. 

Juoksu

Asiantuntija neuvoo tottumatonta juoksijaa aloittamaan ennen juoksuradalle siirtymistä ensin lihasharjoittelun, joka kasvattaa voimaa ja liikkuvuutta. Juokse tasaisesti ja tasaisella alustalla. Jos mahdollista, vältä asfalttia ja valitse pehmeämpi alusta. Käytä tukevia, iskuja vaimentavia kenkiä. Älä nosta lenkin pituutta tai intensiteettiä enempää kuin viisi prosenttia viikossa. 

Uinti/vesijumppa

Valitse sellainen uinti- tai vesijumppaohjelma, joka on suunniteltu erityisesti artroosipotilaille. Harjoittele riittävän syvässä vedessä. 

Tanssi

Tanssiminen nostaa kuntoa ja vähentää taudinkehitystä, kipua ja masennusta. Käytä tukevia ja iskuja vaimentavia kenkiä. Tanssi puulattialla tai muulla joustavalla alustalla. Lepää välillä tuolilla istuen.

Pyöräily ulkona tai kuntopyörällä

Pyöräily on tehokas kuntoilumuoto ja siinä käytetään jalkojen isoja lihasryhmiä. Pyöräileminen nostaa kuntoa ja lisää lihasvoimaa. Se vaatii kuitenkin hyvää polvien liikkuvuutta. Aseta satula ja ohjaustanko sopivaksi. Ota neuvoja sellaiselta pyöräkauppiaalta, joka on tottunut auttamaan kilpapyöräilijöitä. Valitse pyörä, jossa on mukava satula ja jossa on helppo säätää satulan ja ohjaustangon korkeutta.

 

Levottomat jalat – oireet ja hoito

$
0
0
Tekstin kokoTextstorlekMindreStörre

Levottomat jalat -oireyhtymä (RLS) on krooninen sairaus, josta kärsii noin 5–15% väestöstä. Suurin osa näistä on naisia. RLS vaikeuttaa nukahtamista, joka taas aiheuttaa väsymystä päivällä. Nykyisin oireyhtymään on olemassa hoitokeinoja – sekä lääkityksen että elintapamuutoksien muodossa. 

Levottomat jalat on hyvin oireyhtymää kuvaava termi, koska siihen kuuluu pakonomainen tarve liikuttaa jalkoja. Jaloissa tuntuu joko kipua tai epämiellyttävää tunnetta, joka pakottaa liikkumaan. 

Levottomat jalat – oireet

RLS:n oireita on monesti kuvailtu pistelevänä, kuumottavana, puuduttavana, polttavana sekä joskus tuskallisen kipeänäkin tunteena jaloissa. Ongelmat ilmaantuvat ihmisen ollessa pitkään paikallaan, esimerkiksi televisiota katsellessa tai sängyssä maatessa.

Levottomat jalat -oireyhtymä hankaloittaa nukahtamista. Oireita voi lievittää liikkumalla, kuten venyttelemällä, hieromalla lihaksia tai nousemalla ylös. Nukahdettuaan ihminen saattaa nytkähdellä tai potkia. Useimmiten RLS diagnosoidaan keski-iässä, mutta oireiden voi huomata tulleen jo myöhäisessä nuoruusiässä tai jopa aiemmin. Levottomien jalkojen toteamiseksi ei ole testiä, mutta potilaan kerrottua sairaushistoriansa lääkärille tämä pystyy toteamaan oireyhtymän. On tärkeää kertoa unihäiriöistä ja siitä, jos muut perheenjäsenet sairastavat oireyhtymää. 

Kaksi RLS:n muotoa

RLS on ensisijainen, mikäli perimmäistä syytä ei tiedetä. Tämä liittyy yleensä perhehistoriaan ja alkaa jo nuoruusiässä. 

Toissijaisen RLS:n syy tiedetään. Yleensä syy löytyy matalista rauta-arvoista, raskaudesta, B-vitamiinin puutoksesta tai munuaisten vajaatoiminnasta. 

Levottomat jalat – hoito

Jos RLS on toissijainen, voi oireita lievittää raudalla, B12-vitamiinilla, foolihapolla ja magnesiumilla. On tärkeää keskustella lääkärin kanssa ennen lisäravinteiden käytön aloittamista. 

Lääkehoito

Tutkimalla on saatu tietää, että levottomat jalat -oireyhtymällä on yhteys keskushermoston välittäjäaineeseen dopamiiniin, jolla on tärkeitä tehtäviä niin aivoissa kuin keskushermostossakin. Dopamiini toimii viestinviejänä aivojen keskusten ja hermojen välillä. Dopamiinia tarvitaan, jotta saataisiin impulssit kulkemaan perille ja näin ollen pystyttäisiin hallitsemaan kehon lihaksia.

Dopamiinin tiedetään olevan tärkeä välittäjäaine lihasten hallinnan kannalta. Tiedämme myös, että dopamiinin toiminta passivoituu iltaa kohti. On pystytty osoittamaan, että lääkkeet, jotka lisäävät dopamiinin tuotantoa, ovat tehokkaita. Yleisin käytetty lääke tänä päivänä on Sifrol (pramipeksoli). 

Aiemmin levottomien jalkojen ei ajateltu olevan niin hankala sairaus eikä sitä hoidettu. Oireyhtymän tutkimisessa epäonnistuttiin monta kertaa, mutta nyt se on pystytty diagnosoimaan ja potilaiden elämää on saatu helpotettua. Onneksi kuitenkin RLS johtuu vain harvoin jostakin vakavammasta sairaudesta. 

 

Psoriasis

$
0
0
Tekstin kokoTextstorlekMindreStörre

Psoriasis on tulehduksellinen pitkäaikaissairaus, joka aiheuttaa oireita nivelissä ja iholla. Sairaus ei tartu. Psoriasikselle altistavia tekijöitä ovat todennäköisesti perinnöllisyys sekä immuniteetin häiriö. 

Psoriasista ei voi parantaa, mutta sen oireita voi lievittää. Sairauden aiheuttajaa ei vielä tiedetä. Sairaudelle altistavia tekijöitä ovat todennäköisesti perinnöllisyys sekä immuniteetin häiriö. Sairastuneen elimistössä vallitsee koko ajan tulehdus ja mm. ihosolujen muodostuminen on kiihtynyt. 

Psoriasista esiintyy sekä miehillä että naisilla. Sairaus puhkeaa yleensä aikuisiällä, eikä sen puhkeamista voi ehkäistä mitenkään. Psoriasista sairastavan kannattaa välttää tupakointia ja liiallista alkoholin käyttöä, sillä ne pahentavat sairautta. 

Psoriasista pahentavia tekijöitä ovat mm. stressi, infektiot, tietyt lääkkeet, tupakointi, alkoholi ja hormonaaliset vaihtelut. Sairaudesta käytetään myös nimeä psoriaasi tai psori. Suomessa psoriasista sairastaa arviolta 150 000 ihmistä.

Psoriasiksen oireet ja diagnosointi

Psoriaatikon iholla esiintyy usein läiskäistä, hilseilevää ihottumaa. Muita oireita ovat kutina, punoitus, ihon paksuuntuminen ja kuiva iho. Oireita ilmenee tavallisimmin päänahassa, kasvoilla, selässä, kyynärpäissä, kämmenissä, polvissa ja jalkapohjissa. Sairaudessa voi esiintyä myös kynsi- ja niveloireita. Niveloireita esiintyy etenkin sormissa ja varpaissa. Kynsissä voi esiintyä läiskiä ja pientä kuoppamaisuutta. Iho-oireita voi esiintyä ilman niveloireita, ja vastaavasti niveloireita voi esiintyä ilman iho-oireita.

Psoriasis diagnosoidaan ihon tarkastelun perusteella. Sairauden diagnosointi on usein haastavaa, koska sitä ei voi diagnosoida verikokeiden tai muiden menetelmien avulla. Diagnoosissa huomioidaan ihottuma ja sen sijainti. Lievää psoriasista voi olla vaikea erottaa tavallisesta ihottumasta. Jos diagnosointi on vaikeaa, ihosta otetaan koepala. Toisinaan diagnoosin tekemiseen tarvitaan ihotautien erikoislääkärin apua.

Psoriasiksen hoito

Psoriasista ei voi parantaa, mutta sen oireita voidaan lievittää. Sairauden hoito on aina yksilöllistä. Iho-oireiden hoidossa käytetään tavallisesti kolmea eri hoitokeinoa:

Paikallishoitoa (reseptivapaat voiteet tai reseptivoiteet, valohoito), systeemisiä eli sisäisiä lääkkeitä (reseptilääkkeet) ja biologisia hoitokeinoja.

  • Paikallishoitoa käytetään lievien iho-oireiden hoidossa. Oireita hoidetaan iholle siveltävillä rasvoilla ja voiteilla. Päänahan hoitoon on erilaisia lääkeshampoita. Oireita, kuten kutinaa ja hilseilyä, voidaan lievittää apteekista saatavilla perusvoiteilla. Kortisonivoiteita käytetään, kun iho-oireet pahenevat. Niitä käytetään ainoastaan kuureina.
  • Valohoidossa tulehdusta lievitetään ultraviolettisäteilyllä (UV-valohoidolla).
  • Sisäisiä lääkkeitä ja biologisia hoitokeinoja käytetään vaikean tai keskivaikean psoriasiksen hoitoon (tabletteina ja ruiskeina).

Psoriasikseen liittyviä myyttejä

Ihmiset tietävät psoriasiksesta edelleen vähän, vaikka sairaus on varsin yleinen. Monet esimerkiksi uskovat, että psoriasis on pelkkä ihosairaus. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Sairauteen liittyy myös monia muita vääriä uskomuksia.

Myytti: Psoriasis on ihosairaus.

Psoriasis ei ole pelkkä ihosairaus. Sairaus johtuu todennäköisesti perinnöllisistä tekijöistä ja immuniteetin häiriöstä. Psoriaatikon elimistössä vallitsee koko ajan tulehdus. Iho-oireet ovat vain yksi osa sairautta. Sairaus voi aiheuttaa myös niveloireita. Psoriasis lisää riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin, tulehduksellisiin suolistosairauksiin, verenpainetautiin, diabetekseen ja masennukseen.

Myytti: Psoriasiksella ei ole mitään tekemistä nivelten kanssa.

Psoriasis voi aiheuttaa tulehdusta myös nivelissä. Sairaus on nimeltään nivelpsoriasis.

Myytti: Psoriasikseen ei liity ennenaikaisen kuoleman riskiä.

Psoriasis lisää eri sairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin, sairastumisen riskiä. Vaikeasta psoriaasista kärsivillä ennenaikaisen kuoleman riski on kohonnut, koska siihen liittyy usein erilaisia vakavia sairauksia (esim. verenpainetauti).

Myytti: Psoriasis tarttuu.

Psoriasis ei tartu, koska se ei ole viruksen tai bakteerin aiheuttama sairaus.

Myytti: Psoriasista sairastavan elämänlaatu ei ole sen huonompi kuin muissakaan sairauksissa. 

Tämä ei pidä paikkaansa. Vaikeaa psoriasista sairastavien elämänlaatu on usein huono tai jopa huonompi kuin esim. sydäninfarktipotilailla. Vaikeaa psoriasista sairastavat kärsivät erilaisista psyykkisistä ja fyysisistä ongelmista.

Myytti: Psoriasis paranee voiteita käyttämällä.

Psoriasikseen ei ole olemassa parannuskeinoa. Sairauden oireita voidaan lievittää erilaisilla rasvoilla ja voiteilla ja sisäisillä lääkkeillä.

Teksti on peräisin esitteestä ”Under huden – en liten bok om psoriasis och samsjuklighet.”

 

Selkävaiva – 6 erilaista hoitomuotoa

$
0
0
Tekstin kokoTextstorlekMindreStörre

Selkävaivat ovat nykyään hyvin yleisiä. Ne muodostavat suuren osan kaikista liikuntaelinsairauksista. Suurin osa vaivoista ja kivuista on vaarattomia ja ne paranevat itsestään. Säännöllinen liikunta on hyvä tapa ennaltaehkäistä selkävaivoja. Toisinaan selkäkipu saattaa lamauttaa toiminnan kokonaan. Nykyään selkävaivoja ja elimistön heikentynyttä toimintakykyä voidaan hoitaa erilaisilla hoitomuodoilla, esimerkiksi kiropraktiikalla, naprapatialla, osteopatialla, fysioterapialla, paineaaltohoidolla sekä perinteisellä kiinalaisella akupunktiolla. 

Kiropraktiikka, naprapatia ja osteopatia

Kiropraktiikassa, naprapatiassa ja osteopatiassa hoito tapahtuu manuaalisilla tekniikoilla.

Kiropraktiikan ja naprapatian välillä on paljon yhtäläisyyksiä. Molemmissa hoitomuodoissa pyritään vähentämään elimistön kipuja sekä palauttamaan tuki- ja liikuntaelinten toimintakyky, selvittämään kipujen syy sekä ennaltaehkäisemään kipuja. Osteopatiassa keskitytään kehon rakenteellisten ja toiminnallisten kipu- ja häiriötilojen tutkimiseen, hoitoon ja ennaltaehkäisyyn. Kiropraktiikassa, naprapatiassa ja osteopatiassa hoidetaan hyvin samankaltaisia ongelmia, kuten selkävaivoja, niskakipua ja päänsärkyä.

1. Kiropraktiikka

Kiropraktiikka on vaihtoehto lääkehoidolle. Kiropraktinen hoitomuoto korostaa tuki- ja liikuntaelinten tärkeyttä ihmisen terveydelle ja hyvinvoinnille. Kiropraktiikassa hoitoa annetaan käsin, esimerkiksi niveleen voidaan antaa käsin pieni impulssi, joka vapauttaa lukkiutuneen nivelen. Nivelten käsittelyn aikana kuuluu usein naksahtelevia ääniä, jotka johtuvat nivelen sisällä olevien kaasukuplien rikkoutumisesta. Hoito ei satu, sillä sitä ei suoriteta voimalla. Kiropraktinen hoitomuoto sopii kaikenikäisille.

Kiropraktikko hoitaa:

  • selkä- ja niskavaivoja
  • päänsärkyä
  • iskiaskipuja
  • urheiluvammoja
  • leuan alueen ongelmia

Suomessa ainoastaan asianmukaisen koulutuksen saanut henkilö voi kutsua itseään kiropraktikoksi. Suomessa ei vielä toistaiseksi järjestetä kiropraktikon koulutusta, vaan Suomessa toimivat kiropraktikot ovat saaneet koulutuksensa esimerkiksi Isossa-Britanniassa, Yhdysvalloissa tai Tanskassa. Kiropraktikoilta vaaditaan Suomessa yliopistotasoinen koulutus.

2. Naprapatia

Naprapatia on erikoistunut tuki- ja liikuntaelinsairauksien sekä tuki- ja liikuntaelimistön toimintahäiriöiden tutkimiseen, hoitoon ja ennaltaehkäisyyn. Naprapatiassa hoitokeinoina käytetään muun muassa passiivisia manipulaatio-, mobilisaatio- ja lihasvenytystekniikoita sekä aktiivista lääkinnällistä harjoitteluterapiaa. Lisäksi voidaan käyttää lämpö-, kylmä, ja sähköhoitoja.

Naprapaatti hoitaa:

  • migreeniä ja päänsärkyä
  • tuki- ja liikuntaelimistön sairauksia
  • iskiaskipuja
  • selkävaivoja
  • niskakipuja
  • tenniskyynärpäätä/hiirikättä

Suomessa naprapaatin koulutus kestää 4 vuotta. Koulutusta järjestetään ammattikorkeakouluissa. Monet Suomessa toimivat naprapaatit ovat opiskelleet Ruotsissa tai Yhdysvalloissa.

3. Osteopatia

Osteopatiassa keskitytään kehon nivelten ja pehmytkudosten toiminnallisten kipu- ja häiriötilojen tutkimiseen ja hoitoon. Osteopatiassa hoitomuotona käytetään nivelten manipulaatiota ja pehmytkudosten käsittelyä.

Osteopaatti hoitaa:

  • päänsärkyä, migreeniä
  • selän ja niskan alueen kipuja
  • iskiaskipuja
  • hengityselimiin ja ruoansulatukseen liittyviä ongelmia
  • lihas- ja nivelkipuja

Suomessa osteopaatin koulutusta järjestetään ammattikorkeakouluissa (AMK). Ulkomailla osteopaatin koulutusta järjestetään yliopistotasoisena esimerkiksi Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa. 

 

Selkävaivat ja -kipu – 6 erilaista hoitokeinoa, osa 2

$
0
0
Tekstin kokoTextstorlekMindreStörre

Tämä on jatkoa artikkelille ”Kipu ja alentunut toimintakyky – 6 erilaista hoitokeinoa”.

Jos haluat lukea kiropraktiikasta, naprapatiasta tai osteopatiasta, on näitä hoitokeinoja käsitelty aiemmassa artikkelissa, joka löytyy sivustolta nimellä: Kipu ja alentunut toimintakyky – 6 erilaista hoitokeinoa osa 1.

4. Fysioterapia

Fysioterapeutti on liikkuvuuden ja terveyden välisen yhteyden asiantuntija. Tarkoituksena on ehkäistä sairastumista, lievittää ja parantaa sairauksia ja liikuntaelinten vammoja sekä palauttaa liikuntakyky takaisin. Tämä tarkoittaa esimerkiksi onnettomuuden tai leikkauksen jälkeistä kuntoutusta. Fysioterapeutin toimialaan kuuluu laaja kirjo toimintahäiriöitä koskien liikuntajärjestelmää, keski- ja ääreishermostoa, hengitystä ja verenkiertoa sekä henkistä toimintakykyä.

Koulutus: fysioterapeutin pätevyyteen vaaditaan ammattitutkinto. Nykyään fysioterapeutin tutkinto suoritetaan Ammattikorkeakoulussa. Lisäkoulutus ja suuntautumisvaihdot ovat yksilöllisiä. 

Esimerkkejä hoitoaloista:

  • Kipu
  • Jäykkyys
  • Lihasheikkous
  • Hengitysongelmat
  • Stressi, pelko ja ahdistus

Hoito: Fysioterapeutti työskentelee sekä manuaalisesti että käyttäen erilaisia laitteita. Hoidon tarpeesta riippuen fysioterapeutti laatii harjoitusohjelman tai valitsee sopivan hoidon, kuten hieronnan tai akupunktuurin. On tavallista myös käyttää erilaisia välineitä liikkuvuuden ja voiman mittaamiseen: TENS-laitteita käytetään kivunlievitykseen, tyynyjä lämpö- ja kylmähoitoihin. Fysioterapeutti on yleensä tiiviissä yhteydessä potilaiden kanssa pidemmän aikaa, koska he ovat yleensä läsnä kun potilaat harjoittelevat.

Krista Åkerfeldt, Bones Medical, Uppsala; Riippuen siitä, missä työskentelemme tapaamme eri tyyppisiä potilaita ja ongelmia. Toimiessani konsulttina vanhuksille minulla täytyy olla tietoa, miten esimerkiksi aivohalvaus ja Parkinsonin tauti vaikuttavat liikuntaelimiin.

5. Sähköimpulssihoito

Sähköimpulssihoito on hoitomenetelmä, joka korvaa osittain kirurgiaa, kortisonipistoksia ja lääkitystä. Alun perin menetelmää käytettiin munuaiskivien hajottamiseen, mutta nykyään on tieteellistä näyttöä siitä, että hoito on tehokas myös lihasten ja jänteiden ongelmien hoidossa. Viime vuosina on ilmestynyt useita tutkimuksia, ja nykyään tiedetään, minkä tyyppisten vammojen hoidossa hoitovaste on hyvä. Tänä päivänä on olemassa hoitolaitoksia, jotka antavat radiaalista kivenmurskaushoitoa. Hoitoa voivat antaa esim. jotkut fysioterapeutit, lääkärit tai naprapaatit.

Esimerkkejä hoitoalueista

  • Kantapään ärsytys
  • Tenniskyynärpää
  • Akillesjänteen vaivat
  • Luukalvontulehdus

Hoito: Sähköimpulssihoidot jaetaan paine- ja sähköaaltohoitoihin. Hoito tapahtuu siten, että sähköaaltoa antavaa laitetta painetaan ongelma-alueetta vasten muutaman minuutin ajan, näin saadaan aineenvaihdunta lisääntymään kudoksissa ja kehon parantumisjärjestelmä aktivoitumaan. Terapeutti määrittelee stimulaatioalueen, ajan ja stimulointitavan. Mainituissa ongelmissa lääkäri voi joutua puuduttamaan alueen ennen itse hoitoa. Jälkeenpäin voi tuntua lievää kipua tai puutumista, mutta nämä menevät nopeasti ohi. Hoitoalueen kuormittamista tulisi välttää jonkin aikaa hoidon jälkeen.

6. Perinteinen kiinalainen akupunktuuri

Akupunktuuri tarkoittaa neuloilla tehtävää hoitoa, jossa neuloja asetetaan erityisiin paikkoihin keholla, ja sen alkuperä on perinteisessä kiinalaisessa lääketieteessä. Tällä akupunktiomuodolla on pitkä historia ja laajat hoitomahdollisuudet. Sitä ei pidä kuitenkaan sekoittaa aistien stimulointiin, jota harjoitetaan maaseudulla, vaikka siitäkin puhutaan nykyään akupunktuurina. Aistien stimulaatio perustuu lyhytkursseihin ja rajoitetumpiin hoitotekniikoihin ja kuuluu kiinalaisen akupunktuurin arvioinnin ulkopuolelle. Akupunktuuri vapauttaa endorfiineja ja välittäjäaineita, jotka vaikuttavat hermostoon ja lihaksiin sekä lymfa- ja immuunijärjestelmään.

Koulutus: Kiinalaisen lääketieteen terapeuteilla on vähintään kolmen vuoden koulutus kiinalaisesta lääketieteestä ja länsimaisen lääketieteen perustuntemus.

Esimerkkejä hoitoalueista

  • Allergiat ja astma
  • Korkea tai matala verenpaine
  • Hormonaalinen epätasapaino
  • Urheiluvammat
  • Kiputilat

Hoito: Akupunktiohoidolla pyritään palauttamaan kehon virtausten tasapaino, muun muassa hormonitoiminnot ja verenkierto. Ensimmäisellä käynnillä akupunktiohoitaja käy yhdessä potilaan kanssa läpi toimintahäiriön luonteen ja potilaan elintavat. Nämä toimivat perustana perinteisen kiinalaisen lääketieteen hoidolle ja länsimaiselle diagnoosille. Tämän jälkeen suoritetaan kiinalainen pulssin mittaus sekä tarkastellaan kielen ulkonäköä. Asetettavat neulat ovat ohuita ja tuskin tuntuvat, sillä ne asetellaan yksilöllisesti valituille alueille kiinalaisen järjestelmän mukaisesti.

Mats Fredland, puheenjohtaja, Ruotsin Akupunktioyhdistys:
Akupunktiohoitajana käsittelen joka potilasta yksilöllisesti ja etsin oireiden taustalla vaikuttavia tekijöitä. On tärkeää pitää ihminen kaiken keskipisteenä, jotta voi saada kokonaiskuvan. Näen, että akupunktuuri on hyvä täydennys muuhun hoitoon.

 

Näin otat aurinkoa turvallisesti

$
0
0
Tekstin kokoTextstorlekMindreStörre

Iho suojelee itseään luonnostaan auringolta. Monen tavoittelema rusketus on todellisuudessa ihosolujen keino vastustaa auringonvalon haittavaikutuksia. Kohtuullisina annoksina aurinko on tarpeellista ihmiselle, mutta liialta auringonvalolta kannattaa opetella suojautumaan.

Auringonvalo on tärkeää ihmisen kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille. UVB-säteilyn avulla tuotettu D-vitamiini toimii ilmeisesti suojana useita syöpätyyppejä vastaan ja kenties myös ehkäisee muita sairauksia, kuten 1-tyypin diabetesta ja sydänvaivoja. On myös tunnettu tosiasia, että auringossa oleilu on tärkeää luukadon välttämiseksi. Luiden tarvitseman kalsiumin imeytyminen vaatii D-vitamiinia, jota saadaan ruoasta ja tuotetaan ihossa. Ihosta löytyy D-vitamiinin esiastetta, joka muuttuu aktiiviseksi vitamiiniksi ihon altistuessa ultraviolettivalolle päivän valoisana aikana.

Liiallinen auringonotto voi kuitenkin olla myös vaarallista.

Ota aurinkoa turvallisesti

Kullanruskea väri on merkki hyvästä rusketuksesta. Kullanruskeaa rusketusta voidaan ajatella ihon luonnolliseksi auringonsuojaksi. Suoja koostuu hieman paksuuntuneesta orvaskedestä, joka saa osan iholle osuvista auringonsäteistä ikään kuin ponnahtamaan takaisin. Melaniiniksi kutsuttu ruskea pigmentti imee itseensä suurimman osan vahingollisista UV-säteistä, eikä säteily pääse vahingoittamaan syvempiä kudoskerroksia.

Suojauksesta huolimatta elävien ihosolujen tumissa sijaitsevaan perintöainekseen eli DNA:han muodostuu koko ajan pieniä vaurioita. Korjaavat proteiinit parantavat näitä vaurioita lakkaamatta. Vaurion korjaaminen kestää noin 48 tuntia, joten kesällä tai aurinkolomalla kannattaa suunnitella ohjelmansa siten, että iho pääsee välillä lepäämään.

Vahvista luonnollista aurinkosuojaasi

Omaa aurinkosuojaansa voi vahvistaa vähitellen: ensimmäisenä päivänä auringossa voi olla 20–30 minuuttia (aika on lyhyempi valkoihoisille ja herkkäihoisille eteläisillä leveysasteilla). Jos iho ei punerra päivän lopuksi, voi seuraavana päivänä auringossa olla 10–15 minuuttia pidempään.

Kokonaisuudessaan suorassa auringonvalossa ei pitäisi viettää enempää kuin kaksi tuntia päivässä senkään jälkeen, kun on saavuttanut kullanruskean rusketuksen. Suoraa auringonvaloa kannattaa mieluiten välttää keskipäivällä kesäisin ja etenkin etelänmatkoilla.

Auringosta peräisin oleva ultraviolettisäteily on vahvimmillaan kello 11 ja 14 välillä. Rannalla loikoilu ja vesiurheilulajien harrastus kannattaa siis mieluiten ajoittaa aikaiseen aamuun tai myöhään iltapäivään, jos haluaa pitää ihostaan huolta.

Älä yliarvioi ihosi sietokykyä

Vaaleat ja punakat ihmiset eivät ole ainoita, joiden iho on vaarassa. Myös tummahiuksiset voivat vahingoittua auringossa. Jos oma iho palaa tai kärsii auringon aiheuttamista ongelmista vain harvoin, sen voi helposti luulla kestävän miten paljon aurinkoa vain. Tämä ei kuitenkaan ole totta. Myös sellaiset ihmiset, joiden iho ei koskaan pala, voivat saada ihosyövän.

Kyseessä voivat olla perinnölliset tekijät. Lapsilla on herkempi iho kuin aikuisilla: pikkulapsena auringossa palaneilla onkin suurempi riski saada vakavia ihomuutoksia myöhemmin elämässä.

Miten lapsia kannattaa suojata auringolta?

Suurin osa pienistä lapsista ei edes halua leikkiä vahvassa auringonpaisteessa vaan hakeutuu vaistonomaisesti varjoon. Tällaisessa tilanteessa lapsen kannattaa antaa myös pysyä varjossa. Etelänlomilla kannattaa hankkia auringonvarjo, ripustaa varjoksi pyyhe tai viltti tai antaa lapsien leikkiä isojen puiden alla.

On hyvä välttää rannalla olemista kuumimpaan aikaan kello 11 ja 14 välillä. Myöhemmin auringon ollessa vähemmän voimakas on vähintäänkin yhtä mukava käydä uimassa. Ainakin pohjoisessa pilvet tarjoavat jonkin verran suojaa, mutta herkkä iho voi palaa keskellä päivää silloinkin, kun pilvet ajoittain peittävät auringon.

Alle yksivuotiaiden lasten ei tulisi olla suorassa auringonvalossa ollenkaan. Vanhempien lasten ei kannata viettää auringossa ainakaan puolta tuntia enempää ilman vaatteita. Jos auringonpaistetta ei kuitenkaan voida välttää, tulisi lasten iho suojata aurinkovoiteella, jossa on korkea suojakerroin.

Vaatteet tarjoavat parhaan suojan, mutta myös aurinkosuojavoiteita kannattaa käyttää. Niitä tulee kuitenkin käyttää oikein. Voidetta tulisi laittaa ennen aurinkoon menoa ja sitä on lisättävä vähintään joka kolmas tunti sekä aina uinnin, pyyhkeellä kuivaamisen tai hikoilun jälkeen. Voiteita täytyy myös levittää riittävän paksu ja tasainen kerros.

Tietyt lääkkeet saattavat edistää auringon aiheuttamien vahinkojen syntymistä. Esimerkiksi eräät antibiootit sekä iholle lihaskipua lievittämään levitettävät särkyvoiteet voivat lisätä vahingon riskiä.

Kohtuus kunniaan

Auringonotossa kannattaa muistaa kohtuus. Kohtuus ei kuitenkaan ole kaikille sama asia, vaan se voi vaihdella paljon perheenjäsentenkin kesken.

Monet kokevat rusketuksen kesälomatavoitteena, mutta ihotautilääkärit näkevät rusketuksen eri tavalla. Ruskea pigmentti on oikeastaan valolta suojaava este. Mikroskoopilla voi nähdä, että pigmentti on kuin huppu tai sateenvarjo ihosolujen tumien päällä. Rusketus on siis yksinkertaisesti ihon tapa suojella perimää soluissaan.

Iho koostuu kolmesta kerroksesta. Ylintä kerrosta kutsutaan orvaskedeksi, ja sen alapuolinen kerros on nimeltään verinahka. Alimpana on ihonalaiskerros. Orvaskeden alimmista solukerroksista löytyy pigmenttiä tuottavia, melanosyyteiksi kutsuttuja soluja. Kun auringon UV-säteily saavuttaa ihon, melanosyytit alkavat tuottaa ruskeaa pigmenttiä eli melaniinia. UV-valo saa myös orvaskeden sarveissolut jakautumaan, jolloin ihon uloin solukerros paksuuntuu kaksinkertaiseksi. Pigmentin muodostus ja solukerroksen paksuuntuminen ovat yhdessä ihon luonnollinen puolustus UV-säteilyä vastaan.

Tulehdus ihossa

Kun ihon on saanut auringon valoa ja lämpöä liikaa, se muuttuu tyypillisesti 6–8 tunnin kuluessa punaiseksi ja ärtyneeksi. UVB-säteily on tällöin aiheuttanut ihossa tulehdusreaktion, ja melaniini ei ole selviytynyt suojelutehtävästään. Iho voi jopa turvota ja kipu voi muistuttaa tavallisen palovamman aiheuttamaa kipua. Vaikeissa tapauksissa iholle voi muodostua rakkuloita ja iho voi irrota palasina.

Miten auringonotto vaikuttaa ihoon?

Usein aurinkoa ottavan iho vanhenee normaalia nopeammin, ja riski saada ihokasvaimia nousee. Karoliinisen instituutin ihotautiklinikan ylilääkärin Harry Beitnerin mukaan riski on erityisen suuri, jos henkilö on palanut auringossa useasti. Ihosolujen DNA rikkoutuu eivätkä solut enää kuole oikein, sillä ohjelmoitu solukuolemamekanismi (apoptoosi) lakkaa toimimasta. Normaalit solut ikään kuin tappavat itse itsensä vahingoituttuaan, mutta auringon aiheuttamat vahingot voivat muuttaa tätä mekanismia niin, että vahingoittuneet solut pääsevätkin jakautumaan ja niiden määrä lisääntyy poikkeavalla tavalla. 

Ihosyövän eri muotoja:

  • Pahanlaatuinen melanooma on vaarallinen ja pelätty kasvain iholla. Melanooma on yhä yksi länsimaissa nopeimmin yleistyvistä syövistä. Se voi alkaa kasvaa ruskeana pisteenä iholla missä tahansa osassa kehoa. Jos kasvainta ei huomata ja leikata pois ajoissa, se voi levittää syöpää muualle kehoon ja olla hengenvaarallinen.
  • Basaliooma eli ihon tyvisolusyöpä on myös yleistynyt viime vuosina. Se esiintyy useimmiten kasvoilla ja alkaa usein kuivana, ihottumamaisena täplänä, joka myöhemmin muuttuu ruskeanväriseksi. Se leviää muualle kehoon vain harvoin, mutta voi jättää rumia jälkiä iholle leikkauksen jälkeen. 
  • Okasolusyöpä voi joissakin tapauksissa levitä kehossa ja olla vaikeahoitoinen. Aluksi se näyttää yleensä punertuneelta, hilseilevältä täplältä, joka vähitellen kasvaa. Toisinaan siitä voi muodostua haava, joka ei parane.
  • Aurinkokeratoosia ei lasketa syöväksi, mutta se voi olla syövän esiaste. Noin yksi sadasta aurinkokeratoositapauksesta on vaarassa muuttua kasvaimeksi, joka kasvaa syvällä. Ihomuutos näyttää karkealta, toisinaan punoittavalta täplältä, joka on noin puolen senttimetrin kokoinen. Se löytyy useimmiten kasvoilta, kämmenselältä tai ohuthiuksisten miesten päälaelta.

Harry Beitnerin mukaan syöpään johtavia vaurioita aiheuttaa lähinnä lyhytaallonpituinen UVB-säteily. UVA-säteilyn vaikutus melanooman ja muiden ihosyöpien muodostumiseen on epäselvä, mutta vaikuttaa siltä, että myös UVA kasvattaa syöpäriskiä. Siksi tehokkaiden aurinkosuojien on estettävä UVB-säteilyn lisäksi myös UVA-säteilyn haittavaikutuksia.

Mitä tehdä, jos löytää iholtaan muuttuneita alueita

Terveyskeskuslääkäri voi tehdä alustavan tutkimuksen ja antaa tarvittaessa lähetteen ihotautilääkärille. Nykyään ihotauteihin erikoistuneilta klinikoilta ja suurimmalta osalta yksityisistä ihotautilääkäreistä löytyy dermatoskooppi eli laite, joka pystyy huomattavan varmasti näyttämään, onko ruskea luomi pahanlaatuinen vai ei.

Beitner huomauttaa, että lääkärin vastaanotolle kannattaa hakeutua etenkin silloin, jos iholla oleva luomi tai muu ihon muutos kasvaa kokoa, tummuu, kutisee tai alkaa vuotaa verta.

Aurinkoa palvovasta teinistä voi tulla ryppyinen kolmikymppinen

Ennenaikaisesti vanhentunut iho on vaaraton mutta kurja seuraus liiallisesta auringonotosta. Vanhentunutta ihoa aiheuttaa aallonpituudeltaan pitkä UVA-säteily, joka pääsee UVB-säteilyä syvemmälle ihoon ja vahingoittaa verinahan kimmoisia kuituja. Tästä seuraa vuosien jälkeen karkeita ryppyjä ja kullansävyinen ihonväri.

Beitner selittää, että auringon ihoa vanhentavista vaikutuksista eivät kärsi pelkästään vanhemmat auringonpalvojat. Jos ottaa todella paljon aurinkoa, voi prosessi olla huomattavan nopea. Ihonsa vanhenemista voi nopeuttaa jopa kymmenellä tai viidellätoista vuodella. Tämä tarkoittaa, että 15-vuotiaana solariumissa ja ulkona auringonoton aloittaneen teinin iho voi 30–40-vuotiaana olla hyvinkin ryppyinen ja nahkamainen.

 

Uniapnea voi vaikuttaa verenpaineeseen

$
0
0
Tekstin kokoTextstorlekMindreStörre

Uniapnea on kansantauti, joka vaikuttaa koko kehoon. Hoitamattomana uniapnea voi nostaa sydän- ja verisuonitautien sekä korkean verenpaineen riskiä. Siksi onkin tärkeää, että uniapneaa sairastavat ymmärtävät hakea apua.

On myös hyvä kiinnittää huomiota läheisten mahdollisiin oireisiin, sillä uniapneaa sairastava on itse usein liian väsynyt tajutakseen tilanteen vakavuuden. Kovaääninen ja lisääntynyt kuorsaaminen voivat olla uniapnean oireita ja hengityskatkokset yön aikana kertovat varmasta uniapneatapauksesta. Korkean verenpaineen ja muiden sydämeen ja verisuoniin vaikuttavien ongelmien muodostuminen on sitä todennäköisempää, mitä vakavampana uniapnea esiintyy.

Mitä uniapnea on?

Hengitettäessä veri saa happea ja hiilidioksidi pääsee pois kehosta. Moni kokee yksittäisiä ja lyhyitä hengityskatkoksia, jotka ovat vaarattomia ja voivat johtua esimerkiksi asennon vaihdosta yön aikana.

Uniapneaa sairastavilla voi hengityskatkoksia esiintyä jopa useita satoja yhden yön aikana. Tavallinen syy katkoksiin on kielen joutuminen alas nielun päälle nukkumisen aikana siten, että kieli tukkii ilmatiet. Tätä kutsutaan obstruktiiviseksi uniapneaksi. 

Jatkuvat katkokset hapensaannissa yön aikana johtavat siihen, että veren happipitoisuus laskee ja stressihormoneita vapautuu verenkiertoon. Tämä taas vaikuttaa verenpaineeseen ja pakottaa sydämen tekemään enemmän töitä.

Keho tarvitsee lepoa, joten hengityskatkoksista johtuvat yölliset stressitilat ovat keholle hyvin raskaita. Päivisin uniapneasta kärsivä on todella väsynyt, mikä alentaa elämänlaatua.

Tavallisia oireita:

  • epätavallinen väsymys päivisin
  • olo, että ei ole nukkunut
  • nukahtaminen odottamattomissa tilanteissa, kuten televisiota katsellessa tai liikennevaloissa
  • lyhyet heräämiset keskellä yötä
  • painonnousu
  • tarve useamman verenpainetta laskevan lääkkeen käyttöön
  • virtsaamisen tarve keskellä yötä
  • alentunut seksuaalinen halukkuus
  • toistuva päänsärky etenkin aamuisin

Jos oireista tunnistaa itsensä, kannattaa ottaa yhteyttä lääkäriin vähintäänkin siksi, että oireet voivat johtua muistakin sairauksista. Uniklinikoille voi päästä tutkimuksiin myös suoraan ilman lääkärin lähetettä. On myös hyvä keskustella asiasta kumppaninsa kanssa, jos huomaa tämän kärsivän oireista.

Uniapnean yhteys sydän- ja verisuonitauteihin

Jatkuva uniapnea vaikuttaa sydämeen vakavasti. Hengityskatkokset aiheuttavat happipitoisuuden laskua, mikä vahingoittaa kehoa ja etenkin sydäntä. Sydän joutuu tekemään tavallista enemmän töitä pitääkseen yllä kehon eri osien happipitoisuuksia hengityskatkosten aikana. Vaikeissa uniapneatapauksissa korkean verenpaineen ja myös muiden sydän- ja verisuonisairauksien kehittymisen riski nousee. Sydän ei pääse lepäämään öisin, stressihormonieritys kasvaa ja verenpaine nousee. Tästä voi olla seurauksena korkea verenpaine myös päiväsaikaan.

Hypertonia eli korkea verenpaine nostaa muiden sydän- ja verisuonitautien sekä halvauksien todennäköisyyttä. Verenpaine mittaa verisuonissa virtaavan veren voimaa ja tilavuutta ja näyttää, miten hyvin sydän ja verisuonet voivat. Kun veren happipitoisuus laskee apnean aikana, verisuonet kutistuvat, mikä vaikeuttaa sydämen tekemää veren pumppaamista ja verenpaine nousee. Monilla verenpainelääkitystä nauttivilla voi korkean verenpaineen taustalla olla hoitamaton uniapnea. Korkea verenpaine yhdessä muiden oireiden kuten aamuisten päänsärkyjen ja väsymyksen kanssa viittaa selvästi uniapneaan. 

Uniapneadiagnoosin unitutkimuksen avulla saaneet voivat alentaa verenpainettaan tehokkaasti CPAP-nimisen hoitomuodon avulla. Hoito perustuu nukkuessa jatkuvasti  käytettyyn maskiin. CPAP:in avulla uniapnean aiheuttamat riskit saadaan aisoihin. Hoito pienentää verisuonten ja sydämen kokemaa rasitusta ja alentaa riskiä saada sydänkohtaus tai sairastua sydämen vajaatoimintaan, sepelvaltimotautiin ja muihin sydän- ja verisuonisairauksiin.

Hoito

Uniapnealle tyypillisiä hengityskatkoksia voi yrittää välttää monin keinoin myös itsenäisesti. Tärkeintä on varmistaa, että mahdollisia sydän- ja verisuonitauteja hoidetaan parhaalla mahdollisella tavalla.

Lievän uniapnean hoidossa ensimmäinen toimenpide on kuorsauskiskojen hankinta. Kuorsauskiskot ovat apneaa ehkäisevä, suuhun hampaiden eteen asetettava laite, joka työntää alaleukaa eteenpäin ja siten helpottaa hengittämistä. Hoitomuoto pitää käydä vielä hyväksyttämässä hammaslääkärillä sen jälkeen, kun uniklinikka on suositellut sen aloittamista.

CPAP on toinen uniapnean hoitoon käytettävä laite. CPAP-laitteeseen kiinnitetään maski, joka asetetaan kasvoille nukkumisen ajaksi. Laite puhaltaa ilmaa yön aikana kierroksissa siten, että syntyy yläilmatiet auki pitävä paine. Ilma pääsee keuhkoihin, kudosten happipitoisuudet saadaan oikeiksi ja potilas herää levänneenä. 

Hoitomuodon valintaan vaikuttaa apnean vakavuusaste. Osa pitää enemmän kuorsauskiskoista niiden yksinkertaisuuden takia, mutta vakavissa tapauksissa CPAP saattaa olla paras vaihtoehto. Kumpikin keino voi toimia tehokkaasti ja lisätä jaksamista ja elämänlaatua sekä vähentää hengityskatkoksista johtuvien sairauksien esiintyvyyttä.

Samanaikaisesti uniapneaa ja jotakin sydän- ja verisuonitautia sairastava saattaa tarvita niin kutsuttua ASV-hoitoa (adaptive servo ventilation). Hoitomuodossa käytetään pidemmälle kehitettyä CPAP-laitetta, joka pystyy sopeutumaan kunkin potilaan yksilöllisiin tarpeisiin. Se vakauttaa hengityksen nopeasti katkosten aikana, jolloin happipitoisuudet palaavat tavallisiksi ja nukkuminen helpottuu.

Hoitamattoman uniapnean riskit

Tutkimusten mukaan hoitamaton uniapnea voidaan yhdistää monen vakavan sairauden kehittymiseen. Happipitoisuuden laskuun johtavat hengityskatkokset vaikuttavat koko kehoon sen happitason laskiessa. Sydäntä rasittavat erityisesti toistuvat niin kutsutut stressikohtaukset, joiden aikana happipitoisuus laskee ja stressihormoneita erittyy kehoon.  Vaikutukset kasaantuvat yö toisen jälkeen, mikä voi johtaa vakavampaan uniapneaan, korkeaan verenpaineeseen sekä öisin että päivisin, painonnousuun, halvauksiin, 2-tyypin diabetekseen, masennukseen, kipuun ja muihin sydän- ja verisuonitauteihin. Keho palautuu tavallisesti unen aikana, joten unenpuute nostaa myös muiden sairauksien ilmenemisen riskiä.

On tärkeää kertoa oireistaan lääkärille, sillä uniapneasta kärsivät joutuvat tavallista todennäköisemmin erilaisiin onnettomuuksiin ja heidän terveytensä voi huonota myös yleisesti. Uniapnea saadaan usein selville potilaan päätyessä lääkärin puheille muiden vaivojen, kuten loppuunpalamisen, sydän- ja verisuonitautien ja masennuksen takia. Oikea diagnoosi parantaa hoitomahdollisuuksia ja johtaa parempaan elämänlaatuun, joten avoimuus kannattaa oireista puhuttaessa.

 

Hyönteisten pistot ja puremat – vinkkejä ja neuvoja

$
0
0
Tekstin kokoTextstorlekMindreStörre

Kun lämpöasteet nousevat, heräilevät myös pienet ystävämme luonnossa. Suurimmaksi osaksi nämä pienet eläimet ovat vaarattomia, mutta niiden puremat tuntuvat epämukavilta ja ärsyttäviltä ja voivat aiheuttaa suurempaakin vahinkoa joissakin tapauksissa. 

Jotkut ihmiset reagoivat voimakkaammin hyttysten tai ampiaisten pistoihin. Se saattaa johtua allergiasta. Useimmiten ihmiset joutuvat hyttysten, ampiaisten tai mehiläisten pistämiksi tai muurahaisten puremiksi.

Hoito

Älä raavi! Tämä on tyypillinen neuvo hyönteisten pistojen ja puremien yhteydessä. Jos pisto- tai puremakohtaa raapii, se voi tulehtua. Erityisesti lapsista voi olla hankalaa olla raapimatta.

Apteekeista löytyy kutinaa helpottavia voiteita. Ne helpottavat epämukavaa oloa. 

Hyönteisen purema kutiaa ja muuttuu punaiseksi

Hyönteisen piston tai pureman jälkeen iho muuttuu punaiseksi ja kutiaa. Puremakohta voi jopa turvota. Yleensä oireet häviävät muutamassa päivässä. Ota yhteyttä lääkäriin, mikäli puremakohta muuttuu pahemmaksi tai oireet eivät häviä. Hyönteisen purema on eräänlainen tulehdus. 

Tavallisimpia oireita:

  • punoittava iho
  • turvotus
  • kutina
  • kipu

On tärkeää tarkkailla omaa vointiaan. Jos sinulla on hengitysvaikeuksia, pahoinvointia, päänsärkyä tai muuten vain huono olo, hakeudu terveyskeskukseen. 

Jos tiedät olevasi allerginen hyönteisten pistoille, on hyvä keskustella lääkärin kanssa siitä, miten pistojen saamista voi ehkäistä tai kuinka allergisen reaktion voi estää. 

Kun purema onkin vaarallinen

Yleisesti ottaen hyönteisten puremat eivät ole vaarallisia, mutta joskus ne saattavat aiheuttaa vaaratilanteen. Varsinkin allergisille pistot voivat olla hyvinkin vaarallisia. Samoin silloin, jos hyönteinen pistää herkälle alueelle. 

Herkät alueet

  • kieli
  • nielu
  • suuontelo

Allergiset eli anafylaktiset reaktiot on hoidettava välittömästi. Reaktiot voivat aiheuttaa nopeaa yleiskunnon heikkenemistä ja vaativat välitöntä hoitoa. 

Soita välittömästi hätänumeroon, jos:

  • olet saanut mehiläisen tai ampiaisen piston suuhun
  • sinulla on kuumetta pureman jälkeen
  • ihottumaa tai turvotusta esiintyy muuallakin kuin puremakohdassa
  • sinulla on pahoinvointia, velttoutta tai hengitysvaikeuksia (mehiläisen ja ampiaisen pistot)
  • olet aiemmin saanut reaktion puremasta
  • alle 3-vuotias lapsi tai vanhus saa useamman kuin yhden piston (mehiläisen, ampiaisen tai paarman pistot)

Hyönteisten puremien estäminen

Hyönteisten puremien ennaltaehkäisy ei aina ole helppoa, mutta on olemassa joitakin keinoja. 

Mehiläis- ja ampiaispesien lähellä kannattaa olla varovainen. Vaikka et itse olisikaan pistoille allerginen, lähistöllä saattaa olla joku, joka on. Tarkasta lasit ja lautaset, jos tarjoilet ruokaa ulkona. Makeat juomat ja ruoka houkuttavat hyönteisiä ja lisäksi pistot suussa ovat aina vaarallisia. 

Jos tiedät joutuvasi oleskelemaan alueella, jossa on paljon hyönteisiä, pukeudu asianmukaisesti. Pitkähihaiset paidat ja housut ovat tarpeen. Voit myös laittaa hyttysverkot oviin ja ikkunoihin ja ostaa erilaisia karkotteita.

Miellyttävämpi olo yksinkertaisilla vinkeillä

Lämpimällä ilmalla tulisi nauttia. Kutiavat puremat ovat epämiellyttäviä, mutta oireita on mahdollista hoitaa.

Älä raavi puremaa. Se voi tulehtua. Voitele kohta paikallispuuduttavalla voiteella.

Monet ihmiset matkustavat lämpimiin maihin, joissa hyönteiskanta on erilainen. Pakkaa hyönteiskarkotteet ja välineet pureman hoitoon mukaasi. 

 

Tunnetko itsesi väsyneeksi ja voimattomaksi? Testaa, kärsitkö raudanpuutteesta!

$
0
0
Tekstin kokoTextstorlekMindreStörre

Väsymys ja alakulo sekä voimattomuuden tunne voivat johtua raudanpuutteesta.  Raudanpuute on yksi tavallisimmista kansansairauksista. Vaikka veriarvosi (hemoglobiini) olisivat hyvät, saatat silti kärsiä raudanpuutteesta. Raudanpuutetta hoidetaan tableteilla, tiputuksella tai pistoksilla. 

Kaikki voivat kärsiä raudanpuutteesta, mutta se on erityisen yleistä raskauden ja tiettyjen sairauksien, kuten sydämen vajaatoiminnan tai tulehdussairauksien yhteydessä. Myös ikääntyminen saattaa vaikuttaa raudanpuutteen syntymiseen. Kun oman tai läheisesi raudanpuutteen syitä selvitetään, on hyvä pitää mielessä nämä asiat, kun puhut asiasta lääkärin kanssa. 

Raudanpuutteen syyt

Keho saa rautaa ruuasta. Liha, munat, kala ja lehtivihannekset ovat hyviä raudan lähteitä. Jotta kehosi saisi riittävästi happea, se tarvitsee hemoglobiinia sisältäviä veren punasoluja. Hemoglobiini sitoo ja kuljettaa happea kehossa. Jos et saa riittävästi rautaa, punasoluja syntyy vähemmän, mikä puolestaan vähentää kehon hapensaantia. Kehon raudantarve on suurimmillaan nuoruudessa, raskauden ja imetyksen aikana tai silloin, kun olet menettänyt verta. Terveet aikuiset miehet saavat yleensä riittävästi rautaa ruuasta. Heillä todetaankin harvoin raudanpuutetta. Heidän kehonsa rautavarastot kattavat useiden vuosien tarpeen, vaikka raudansaanti loppuisi. Naisen keho puolestaan menettää rautaa kuukautisten, raskauden ja imetyksen yhteydessä. Siksi naiset kärsivät useimmin raudanpuutteesta, ja he saattavat tarvita ylimääräistä rautaa ravintolisän muodossa.  

Vaihdevuodet ohittaneet naiset ja aikuiset miehet voivat myös joissain tapauksissa kärsiä raudanpuutteesta. Tämän taustalla voi olla vatsan tai suoliston verenvuoto esimerkiksi mahahaavan, suolistosyövän, tulehduksellisten suolistosairauksien tai sydämen vajaatoiminnan yhteydessä. Joissain tapauksissa myös ikääntyneet henkilöt voivat kärsiä raudanpuutteesta. Raudanpuute voidaan jakaa kolmeen ryhmään:

Absoluuttinen raudanpuute Jos kehosi on käyttänyt kehon rautavarastoja liikaa, ne ovat puutteelliset tai lähes tyhjät. Tätä kutsutaan absoluuttiseksi raudanpuutteeksi. Matala hemoglobiini tarkoittaa, että varastosi ovat olleet tyhjät jo pitkään. Diagnoosi vahvistetaan mittaamalla ferritiinin määrä veressä.

Funktionaalinen raudanpuute Voit kärsiä raudanpuutteesta, vaikka kehon varastoissa olisi vielä rautaa. Tätä kutsutaan funktionaaliseksi raudanpuutteeksi. Tämä on yleistä tulehdussairauksien ja munuaissairauksien yhteydessä. Funktionaalisen raudanpuutteen yhteydessä raudan imeytyminen suolistossa on häiriintynyt, ja keho ei pysty hyödyntämään varastoitua rautaa. Funktionaalinen raudanpuute todetaan yleensä verikokeella, joka mittaa rautakylläisyyttä. 

Raudanpuute, johon ei liity vähäverisyyttä Viimeaikaisten tutkimusten perusteella raudanpuute ja raudanpuutosanemia kehittyvät yleisemmin naisille. Ne voivat olla syynä selittämättömään väsymykseen.

Testaa, kärsitkö raudanpuutteesta

Et aina tunnista oireita, sillä keho voi sopeutua raudanpuutteeseen. Myös täysin terveet henkilöt voivat kärsiä raudanpuutteesta. Syynä voi olla, että saat liian vähän rautaa ruuasta tai menetät suuria määriä rautaa kuukautisten, verenluovutuksen tai onnettomuuden yhteydessä.  Raudanpuutteen syynä voi olla myös vatsa- tai suolistosairaus, tulehdustila tai munuaissairaus. Raskauden aikana raudanpuute lisääntyy. Raudansaanti ja varastointi hidastuvat ajan myötä – molemmat tekijät voivat olla raudanpuutteen taustalla.

Tunnistatko itsesi joistain alla olevista väittämistä?

  • Tunnen oloni väsyneeksi ja voimattomaksi
  • Minua huimaa
  • Hengästyn helposti
  • Minulla on sydämentykytystä
  • Minulla on päänsärkyä
  • Korvissani suhisee

Jos tunnistat itsesi yllä olevista väittämistä, saatat kärsiä raudanpuutteesta. 

On tärkeää, että selvität asian lääkärin kanssa. Ota siis yhteyttä terveyskeskukseen, jos epäilet kärsiväsi raudanpuutteesta. Raudanpuuteanemia häviää useimmilta muutaman viikon hoitojakson jälkeen. Jos raudanpuutteen taustalla on sairaus, lisähoito saattaa olla tarpeellinen.

Raudanpuutteen hoito

Raudanpuutetta voidaan hoitaa useilla tavoin. Hoitomuoto riippuu tarpeistasi ja siitä, miten paljon rautaa elimistöstäsi puuttuu. Raudanpuute on harvoin niin vaikea, että sitä ei voitaisi hoitaa. Sen taustalla olevat sairaudet saattavat kuitenkin olla itse raudanpuutetta vakavampia. 

Tasapainoinen ruokavalio on hyvä alku – jos kärsit raudanpuutteesta, ruokavalioon kannattaa lisätä runsaasti rautaa sisältäviä aineksia, kuten esimerkiksi palkokasveja ja lihaa.

Raudanpuutetta hoidetaan yleisimmin rautatableteilla. Niitä on saatavilla sekä reseptillä että käsikaupassa. Keho hyödyntää kuitenkin vain osan tablettien sisältämästä raudasta, sillä sen imeytyminen on hidasta. Rautatabletit saattavat myös aiheuttaa vatsa- ja suolistovaivoja. Jos kärsit sivuvaikutuksista, on tärkeää, että puhut asiasta lääkärin tai apteekin henkilökunnan kanssa.

Rautaa voidaan lisätä elimistöön myös tiputuksen tai pistosten kautta. Niitä varten sinun on hakeuduttava terveyskeskukseen, jotta saisit juuri oikean määrän rautaa. Rauta lisätään suoraan verisuoneen, joten se imeytyy huomattavasti nopeammin kuin tablettihoidossa. 

Voit myös ostaa rautaa sisältäviä ravintolisiä. Ne sisältävät kuitenkin yleensä liian vähän rautaa raudanpuutteesta kärsivän tasapainon palauttamiseksi. Oli hoitotapa mikä tahansa, on tärkeää, että mietit ruokavaliotasi ja lisäät siihen mahdollisuuksien mukaan enemmän rautaa sisältäviä aineksia. 

Raudanpuute sydämen vajaatoiminnan yhteydessä

Vähäverisyyttä (anemiaa) esiintyy usein sydämen vajaatoiminnan yhteydessä. On myös yleistä, että vähäverisyyteen liittyy raudanpuutetta tai että raudanpuutetta esiintyy pelkästään. Raudanpuute kroonisen sydämen vajaatoiminnan yhteydessä on riskitekijä, joka ei ainoastaan pahenna sairautta vaan saattaa myös lisätä sen kohtalokkuutta. Uudet tutkimukset ovat osoittaneet, että raudanpuute, johon ei liity anemiaa, voi pahentaa sairautta ja lisätä kuolleisuutta.

Ruotsin Sosiaalihallinto antoi vuonna 2015 uuden kansallisen ohjeistuksen sydäntautien hoitoon.  Noin 250 000 ruotsalaispotilasta kärsii sydämen vajaatoiminnasta. Noin puolilla heistä on raudanpuutos. Tämä johtaa usein elämänlaadun huonontumiseen, toistuviin sairaalahoitoihin ja lisääntyneeseen kuolleisuuteen. Sosiaalihallinto arvioi ensimmäistä kertaa tiputusmuotoista hoitoa raudanpuutoksesta kärsiville potilaille. Se otettiin mukaan hoitosuosituksiin ensimmäistä kertaa. Sosiaalihallinto kirjoittaa sydämen vajaatoiminnasta kärsivien raudanpuutteen hoitosuosituksissa, että raudanpuute lisää sairauden vaikeusastetta paljon tai erittäin paljon. Kroonisesta sydämen vajaatoiminnasta kärsivien raudanpuutteen, liittyi siihen anemiaa (vähäverisyyttä) tai ei, hoitoon suositellaan käytettäväksi rautaa suonensisäisesti annettuna, ei tablettimuodossa. Toimenpide saa arvon kuusi kymmenportaisella suositusasteikolla.

Kroonisen sydämen vajaatoiminnan hoidossa tulee selvittää raudanpuutteen ilmeneminen (ferretiini ja rautakylläisyys). Jos raudanpuute todetaan, on olemassa todisteita siitä, että suonensisäisesti annettu rauta voi parantaa potilaan elämänlaatua sekä vähentää oireita, kuten väsymystä ja hengästyneisyyttä, ja lisätä potilaan fyysistä suorituskykyä. Tulos ei ole riippuvainen vähäverisyydestä. Positiiviset hoitotulokset koskevat suonensisäistä hoitoa. Samaa vaikutusta ei ole voitu todistaa, kun rauta nautitaan suun kautta (tablettimuodossa). 

Raudanpuutos IBD-sairauksien yhteydessä

Vähäverisyys (anemia) on tavallinen ja usein laiminlyöty ongelma tulehduksellisissa suolistosairauksissa (IBD). Raudanpuutos ja krooninen tulehdustila (funktionaalinen raudanpuute) ovat suurin syy vähäverisyyteen haavaisen paksusuolentulehduksen ja Crohnin taudin yhteydessä.  Jos kuulut tähän potilasryhmään, on tärkeää, että puhut hoitohenkilökunnan kanssa tulehduksellisten suolistosairauksien ja raudanpuutteen yhteydestä. Raudanpuute voidaan ja se tulee hoitaa. Hoitomenetelmät riippuvat potilaasta. 

IBD-sairauksista ja samanaikaisesta raudanpuutteen aiheuttamasta vähäverisyydestä kärsivät potilaat voivat saada rautaa suun tai tiputuksen kautta. Jos et voi nauttia rautaa suun kautta tai elimistösi ei saa sitä kautta riittävästi rautaa, suonensisäisestä hoidosta voi olla hyötyä.  Tämä koskee myös potilaita, joilla on vakava anemia tai korostuneet oireet. Potilaille, joilla on lievä tai kohtalainen raudanpuute eikä aktiivista tulehdustilaa, suositellaan suun kautta nautittavaa rautaa.

Jos kärsit raudanpuutteesta, voit saada apua.

Jos tunnistat itsesi oireista ja sinulla todetaan raudanpuute, älä anna epätoivon vallata mieltäsi. Apua on saatavilla. Tärkeintä on selvittää raudanpuutteen syyt ja aloittaa ihanteellinen, juuri sinulle sopiva hoito. On myös tärkeää seurata rauta-arvoja (ferritiini ja rautakylläisyys). 

Ravintolisät ja ruokavalio eivät aina riitä. On tärkeää, että saat aina oikean määrän rautaa voidaksesi hyvin. 

 

Ummetus – testaa, voiko ummetus johtua lääkehoidosta

$
0
0
Tekstin kokoTextstorlekMindreStörre

Kaikki kärsivät joskus kovasta vatsasta ja ummetuksesta, ja niiden syyt vaihtelevat.  Taustalla voivat olla ruokatottumukset, stressi tai huolet, mutta ummetus voi johtua myös lääkehoidosta.

Jos et hoida ummetusta, suoleen voi pitkällä aikavälillä muodostua taskuja. Ummetus voi aiheuttaa myös peräpukamia ja peräaukon haavaumia. Henkilöt, joilla on opioidipohjainen kipulääkitys, kokevat usein lääkkeiden aiheuttaman ummetuksen heikentävän elämän laatua. 

Mistä ummetus johtuu?

Ummetus tarkoittaa, että suoli tyhjenee vähemmän kuin kolme kertaa viikossa. Ummetukseen liittyvät myös kova uloste ja ulostamisvaikeudet. Yleisimmin ummetus johtuu liian vähäisestä juomisesta sekä ravinnosta, joka sisältää liian vähän kuituja.

Ummetus on myös tavallista ruokatottumusten muutosten, huolien ja stressin yhteydessä. 

Osa lääkkeistä ja tietyt ruoka-aineet voivat myös aiheuttaa ummetusta. Yleensä oireet menevät ohi itsestään tai esimerkiksi ruokatottumuksia muuttamalla. Osalla ummetus säilyy kroonisena, mikä saattaa aiheuttaa pitkäaikaisia vaivoja. On tärkeää uskaltaa puhua lääkärin kanssa ummetuksesta, sillä apua on saatavilla.

Ummetuksen yleisimmät oireet

Kun ummetus vaivaa, on tavallista että wc:ssä käydään normaalia harvemmin. Uloste on kovaa ja sen poistuminen on vaivalloista. Monet kuvailevat tunnetta siten, että suoli ei tunnu tyhjentyneen ulostamisen jälkeen. Ei ole epätavallista, että peräsuolessa on halkeamia. Myös pientä verenvuotoa voi ilmetä. 

Kaikille vatsa- ja suolistovaivoille on yhteistä, että ne vaikuttavat potilaiden elämänlaatuun ja hyvinvointiin. Ummetus ei ole poikkeus. Lääkehoitoon liittyvä ummetus voi heikentää hyvinvointia vielä enemmän. Ummetuksen hoitaminen on tärkeää, jotta vältettäisiin siihen liittyvät vaivat ja elämänlaatua voitaisiin parantaa. 

Ummetus lääkehoidon yhteydessä

Ummetuksen syynä voivat olla tietyt lääkkeet. On arvioitu, että useimmat opioidikipulääkityksessä olevat potilaat kärsivät ummetuksesta. Opioidit ovat tarpeellisia voimakasta, esimerkiksi syövän yhteydessä esiintyvää kroonista kipua tai muuta kipua hoidettaessa. Niiden tavallisin sivuvaikutus on ummetus. Useimmat ummetusta aiheuttavat lääkkeet ovat:

  • Opioidit (morfiinin johdannaiset)
  • rauta
  • eräät psyykkisten sairauksien hoitoon tarkoitetut lääkkeet 
  • verenpainetta laskevat lääkeaineet, niin sanotut kalsiuminestäjät 
  • antasidit, jotka vaikuttavat mahan liikahappoisuutta vastaan

Myös muut lääkkeet voivat haitata vatsan toimintaa. Siksi kannattaa tarkkailla, voisivatko oireet johtua uudesta lääkkeestä.

Testi: Johtuuko ummetuksesi lääkkeistä?

Käytän opioideja kivun lievitykseen.

Minusta tuntuu, että minulla on ummetusta. 

Olen kokeillut ulostuslääkkeitä ummetuksen hoitoon, mutta ne eivät ole tuottaneet tuloksia.

Koen, että ummetus vaikuttaa arkeeni ja elämänlaatuuni.

Jos vastasit "kyllä" yhteen tai useampaan väitteeseen, sinun kannattaa keskustella hoitavan lääkärin kanssa, miten voisit päästä vaivoista eroon.

Ummetuksen hoito

Jos ummetuksen ehkäisy ei onnistu, on olemassa erilaisia reseptittömiä lääkkeitä, joista voi olla apua. Jos saat jo hoitoa, on tärkeää, että keskustelet hoitavan lääkärin kanssa ennen kuin aloitat uusien lääkkeiden käytön.

  • Ulosteen massaa lisäävät lääkkeet tekevät ulosteen koostumuksesta normaalia. 
  • Osmoottiset lääkkeet vaikuttavat sitomalla vettä paksusuoleen. Näin ulosteesta tulee pehmeää ja sen poistuminen helpottuu.
  • Suolen toimintaa aktivoivat ulostuslääkkeet antavat nopean vaikutuksen nopeuttamalla suolen liikkeitä ja paksusuolen tyhjentymistä. Niitä ei kuitenkaan tule käyttää viikkoa enempää.
  • Ilmavaivojen yhteydessä suositellaan usein Inolaxol-lääkettä, joka sopii ummetuksen hoitoon mutta ei lisää kaasujen kehittymistä.
  • Opioideista johtuvaan ummetukseen on olemassa tablettimuotoista reseptilääkettä.

Lääkkeiden lisäksi ummetusta voi lievittää rentoutumalla, käyttämällä kramppeja vähentäviä ja suolistoa rauhoittavia valmisteita tai muilla menetelmillä, jotka vähentävät turvotuksen tunnetta vatsassa. Kysy neuvoa apteekin henkilökunnalta tai lääkäriltäsi saadaksesi itsellesi sopivaa hoitoa, jos sinulla on ilmavaivoja tai ummetusta.

Lääkehoidon aiheuttaman ummetuksen hoito

Kun ummetus johtuu lääkehoidosta, sitä hoidetaan yleensä ulostuslääkkeillä. Niistä ei kuitenkaan ole aina apua, joten voi olla tarpeellista kokeilla toista, tehokkaampaa hoitomuotoa.

Ummetuksesta kärsivät aikuiset, joille ulostuslääkkeet eivät sovi, voivat nyt kokeilla uutta reseptilääkettä. Tablettimuotoinen lääke sopii kipulääkkeiden aiheuttaman ummetuksen hoitoon, sillä se vähentää opioidien ummettavaa vaikutusta. Se ei vähennä kipua lievittävää vaikutusta, joka ymmärrettävistä syistä halutaan säilyttää. Kysy hoitavalta lääkäriltä neuvoja ja tietoa lääkehoidon aiheuttaman ummetuksen hoitovaihtoehdoista. 

Hakeudu hoitoon

Jos kärsit samanaikaisesti ummetuksesta ja joistain seuraavista oireista, ota heti yhteyttä terveyskeskukseen:

  • painon aleneminen 
  • verinen uloste
  • voimakkaat vatsakivut

Näin voit selvitä ummetuksesta

Ummetus johtuu usein liian vähäisestä kuidun- ja nesteensaannista sekä liian vähäisestä liikunnasta.  Sen syynä voi olla myös stressi. Voit selvitä ummetuksesta, kun otat huomioon seuraavat asiat:

  • Syö säännöllisin väliajoin ja käy wc:ssä säännöllisesti
  • Juo paljon nestettä
  • Syö enemmän kuituja edistääksesi suolen toimintaa
  • Liiku

Jos ummetus johtuu lääkehoidosta, ota yhteyttä hoitavaan lääkäriin, sillä on olemassa lääkkeitä, jotka voivat parantaa elämäsi laatua. 

 

Korkea kolesteroli

$
0
0
Tekstin kokoTextstorlekMindreStörre

Kolesteroli on välttämätöntä kehon toiminnalle, mutta tietyissä tilanteissa sillä on myös terveydelle haitallisia vaikutuksia. Onkin tärkeää selvittää, millä tasolla omien kolesteroliarvojen tulisi olla ja huolehtia kyseisen tason saavuttamisesta.

Kolesteroliarvojen valvominen on erityisen tärkeää ihmisille, jotka kuuluvat johonkin riskiryhmään. Korkeasta kolesterolista on vaaraa erityisesti esimerkiksi sydän- ja verisuonitaudeista tai diabeteksesta kärsiville. Uudet ihannearvot ovat riskiryhmille entistä alemmat. Jos tavoitearvoa ei saavuteta tavallisella lääkehoidolla, saattaa olla tarpeellista nostaa statiiniannosta tai lisätä hoitoon kolesterolin imeytymistä estävä lääke.

Kolesteroli on välttämätöntä keholle

Keho tekee osan tarvitsemastaan kolesterolista itse lähinnä maksassa ja saa osan ruoasta. Kaikki kehon solut tarvitsevat kolesterolia, joka on rasva-aine eli lipidi. Varsinkin aivon normaaliin toimintaan vaaditaan kolesterolia. Kolesteroli on myös raaka-aine tiettyjen hormonien, kuten estrogeenin ja testosteronin, tuotannossa. Sitä tarvitaan lisäksi D-vitamiinin tuotannossa.

Suurin osa kehon kolesterolista muodostuu maksassa, josta se leviää veren mukana muualle ruumiiseen. Maksa myös muuttaa ylimääräistä kolesterolia sappihapoksi.

”Paha” ja ”hyvä” kolesteroli

Jotta kolesterolia voidaan kuljettaa kehon eri osiin, se täytyy ensin pakata, sillä se ei ole vesiliukoista. Pakkaamiseen käytettyjä aineita kutsutaan lipoproteiineiksi. Lipoproteiineja on erilaisia:

  • VLDL (very low density lipoprotein) on lipoproteiineista suurin ja kuljettaa kehossa myös rasvaa. Kun VLDL pääsee verenkiertoon, se muuttuu jonkin ajan kuluttua LDL:ksi (low density lipoprotein). Jos LDL-molekyylejä on liikaa, ne voivat juuttua verisuonten seinämiin ja lopulta johtaa sydän- ja verisuonisairauksiin.
  • HDL (high density lipoprotein) on niin kutsuttua ”hyvää kolesterolia”. HDL toimii ikään kuin siivoajana ja vie kolesterolia takaisin maksaan. Hyvinvoinnin edistämiseksi HDL- ja LDL -tasojen pitäisi olla oikeassa tasapainossa. Veren liian alhainen HDL-pitoisuus voi olla yhtä vaarallista kuin liiallinen LDL:n määrä.

Kolesteroliarvot

Kohonneet kolesteroliarvot johtuvat yleensä perintötekijöistä ja elämäntavoista. Myös perinnöllinen sairaus familiaalinen hyperkolesterolemia voi aiheuttaa kolesterolitasojen nousua. Familiaalista hyperkolesterolemiaa sairastaville kehittyy herkästi sydän- ja verisuonisairauksia. Tavallisesti kolesteroliarvojen nousua aiheuttavat kuitenkin lähinnä elämäntavat. Tupakointi, ylipaino ja stressi voivat nostaa veren rasva-arvoja (hyperlipidemia). Veren rasvojen, etenkin LDL-kolesterolin, nousu voi aiheuttaa verisuonten kalkkiutumista, jonka seurauksena verisuonet tukkiutuvat.

Tavoitearvot:

  • LDL-pitoisuus alle 3,0 mmol/l
  • HDL-pitoisuus yli 1,0 mmol/l (miehet)
  • HDL-pitoisuus yli 1,2 mmol/l (naiset)
  • Kokonaiskolesteroli (HDL+LDL) alle 5,0 mmol/l

Kolesteroliarvot mitataan verikokeesta, joka voidaan tehdä terveyskeskuksessa. Lääkärin on samalla myös arvioitava potilaan yleisterveys, sillä kolesteroliarvoja arvioitaessa muut sairaudet on myös otettava huomioon. Tutkimusten perusteella lääkäri tekee kokonaisarvion potilaan riskeistä sairastua sydän- tai verisuonitauteihin. Oma kolesteroli kannattaa selvittää lääkärin kanssa, jotta saa selville arvonsa ja sen, mihin toimenpiteisiin niiden parantamiseksi saattaa joutua ryhtymään.

Riskiryhmät

Diabetesta tai sydän- ja verisuonitauteja sairastavien tulee kiinnittää erityisen tarkkaa huomiota kolesteroliarvoihinsa. Verisuonten kalkkiintumisesta ja/tai diabeteksesta kärsivillä on suurempi riski kärsiä myös kohonneesta kolesterolista ja siten myös esimerkiksi sydänkohtauksista. LDL-arvon tulisikin näistä riskitekijöistä kärsivillä olla alempi kuin muilla. Riskiryhmiin kuuluvilla LDL-pitoisuus saa olla korkeintaan 2,5 mmol/l. Euroopassa suositellaan vielä tätäkin alempaa arvoa (1,8 mmol/l).

Jos ei ole varma, kuuluuko riskiryhmään, asiasta kannattaa keskustella lääkärin kanssa.

Korkean kolesterolin lääkehoito

Kolesteriarvojen tulee olla tasapainossa. Siksi yksilöllisten tarpeiden mukaan joudutaan joko nostamaan tai laskemaan kolesterolipitoisuuksia veressä. Jos korkeiden arvojen taustalta löytyy jokin sairaus, täytyy ensisijaisesti keskittyä sen hoitoon. Lääkehoito riippuu siitä, minkä tyyppisestä verirasva-arvojen epätasapainosta potilas kärsii.

Korkeiden rasva-arvojen hoidossa käytettävät lääkkeet

Rasva-arvojen säätelyyn käytetään monia erityyppisiä lääkkeitä. Näitä ovat:

  • statiinit
  • resiinit
  • fibraatit
  • kolesterolin imeytymistä estävät lääkkeet

Näitä käytetään, sillä ne voivat suojata sydän- ja verisuonitaudeilta. Lisäksi toisinaan käytetään myös luontaistuotteita, jotka sisältävät verirasvojen pitoisuuksia alentavia omega-3-rasvahappoja.

Statiinit

Statiinit auttavat estämään kolesterolin muodostusta maksassa ja johtavat varsinkin LDL-kolesterolin vähenemiseen. Statiinit ovat ensisijainen hoitokeino kohonneita rasva-arvoja vastaan, mutta ne voivat aiheuttaa myös sivuvaikutuksia ruuansulatuselimistössä tai toisinaan myös lihaksissa. Lihaksien hellyys, kivuliaisuus ja heikkous voivat johtua statiinien käytöstä. Sivuvaikutukset ovat sitä näkyvämpiä, mitä suurempi statiiniannos on.

Resiinit

Resiinit sitovat sappihappoja suolistossa. Ne voivat auttaa maksaa pilkkomaan enemmän kolesterolia estämällä kolesterolin pääsyä vereen. Tämä puolestaan vähentää LDL-kolesterolin määrää. Yleensä resiinejä käytetään yhdessä muiden lääkkeiden kanssa. Tutkimusten mukaan resiinit voivat myös vähentää verisuonten kalkkiutumista. Niiden sivuvaikutuksina voi esiintyä ummetusta ja pahoinvointia.

Fibraatit

Fibraatit voivat laskea kokonaiskolesteroliarvoja ja nostaa hyödyllisen HDL-kolesterolin määrää. Fibraateilla on myönteisiä vaikutuksia verirasvojen ympäristölle. Myös fibraateilla voi olla sivuvaikutuksia, kuten pahoinvointia ja ripulia. Statiinien ja fibraattien yhteisvaikutus voi aiheuttaa lihaskipua.

Kolesterolin takaisinimeytymistä estävät lääkkeet

Kolesterolin takaisinimeytymistä estävät lääkkeet vaikuttavat estämällä kolesterolin imeytymistä suolistosta verenkiertoon. Toisinaan näitä lääkkeitä käytetään yhdessä toisten lääkkeiden kanssa ja toisinaan pelkästään. Muiden rasva-arvoja alentavien lääkkeiden tapaan nämäkin voivat aiheuttaa vatsavaivoja.

Lääkehoidon ja elämäntapamuutosten yhteisvaikutus

Lääkkeiden vaikutukset voivat olla hyvin yksilöllisiä. Tietyt lääkeaineet kuten statiinit ja fibraatit voivat myös aiheuttaa lihaskipuja. Sivuvaikutusten esiintyessä voi olla tarpeellista vaihtaa lääkitystä. Hoito riippuu niin kolesteroliarvojen tasosta kuin kokonaistilanteestakin. Lääkehoidon lisäksi on hyvin tärkeää panostaa myös elämäntapojen parantamiseen.

Kun tavoitearvot tuntuvat mahdottomilta

Toisinaan voi olla hyvin vaikeaa saavuttaa tavoiteltu kolesterolitaso elämäntapamuutoksista ja lääkityksestä huolimatta. Jos riskiryhmään kuuluva ei saavuta 2,5 mmol/l pitoisuutta (tai alemmaksi asetettua tavoitetta), täytyy lisätoimenpiteistä keskustella lääkärin kanssa.

Mahdollisia toimenpiteitä:

  1. Statiiniannoksen nosto voi alentaa LDL-kolesteroliarvoa noin 10 prosentilla. Sivuvaikutuksena lihaskivut saattavat lisääntyä.
  2. Statiinilääkitykseen voi lisätä kolesterolin imeytymistä estäviä lääkkeitä. LDL-kolesteroliarvo voi tällöin laskea noin 25 prosentilla. Tämän hoitomuodon sivuvaikutukset ovat yleensä lievät.

Elämäntapojen vaikutus

Perinnöllisten tekijöiden lisäksi elämäntavoilla on suuri vaikutus kolesteroliarvoihin. Alkoholin käyttö, stressi ja tupakoiminen eivät aiheuta vain korkeata kolesterolia vaan myös sydän- ja verisuonitauteja. Lääkehoidon lisäksi omaa kolesterolitasapainoa voikin parantaa paljon elämäntapoja muuttamalla.

Alkoholin suurkulutuksella on todettu olevan yhteys ylipainoon ja korkeisiin kolesteroliarvoihin. Tupakointi vaikuttaa kolesterolipitoisuuksiin suorasti ja epäsuorasti, eikä pelkästään lisää verisuonien seinämiin juuttuvan LDL:n määrää vaan myös laskee tarpeellisen HDL-kolesterolin pitoisuutta. Tupakanpolton lopettaminen onkin tärkeimpiä kolesteroliarvoja parantavia toimenpiteitä.

Elämäntapojen muutokset ovat hyvän olon perusta. Muutoksia voivat olla esimerkiksi:

  • Ruokailutottumusten parantaminen syömällä terveellisempää ruokaa. Kannattaa valita vihanneksia, papuja, juureksia, hedelmiä, marjoja ja kuitupitoista ruokaa sekä kalaa ja vähärasvaista lihaa.
  • Liikuntatottumusten parantaminen. Hyvä ruokavalio yhdessä liikunnan kanssa voi myös auttaa painon pudottamisessa, mikä puolestaan laskee korkeiden rasva-arvojen riskiä vielä lisää. Säännöllinen liikunta nostaa myös hyvän HDL-kolesterolin määrää, kohottaa yleiskuntoa ja laskee sydän- ja verisuonitautien riskiä.
  • Tupakoinnin lopettaminen, mihin saa apua netin kautta tai terveydenhuollosta.

Omia kolesteroliarvojaan kannattaa seurata, sillä kohonneiden arvojen hoitaminen ajoissa ehkäisee sydän- ja verisuonisairauksien aiheuttamaa kuolleisuutta. On erityisen tärkeää tietää, kuuluuko johonkin riskiryhmään. Omia tavoitearvojaan tulee kysyä lääkäriltä. Samalla kannattaa miettiä, voiko elämäntapojaan parantaa esimerkiksi vähentämällä alkoholinkulutusta ja tupakointia tai aloittamalla liikuntaharrastuksen. Elämäntapamuutoksien ja lääkehoidon yhteisvaikutuksella kolesteroliarvot saa tasapainoon ja elämänlaatu paranee.

Pulmonaalihypertensio – vakava tila, jossa on vaikeaselkoisia oireita

$
0
0
TekststørrelseTextstorlekMindreStörre

Pulmonaalihypertensio tarkoittaa korkeaa verenpainetta keuhkovaltimoissa. Ongelman syy on eräänlainen muutos keuhkojen verisuonissa. Se tukkii keuhkojen verenkierron, minkä johdosta sydän joutuu pumppaamaan yhä kovemmin. Tämä taas saattaa johtaa sydämen ylirasitukseen. 

Henkilöt, jotka sairastuvat pulmonaalihypertensioon, huomaavat tämän lähinnä hengästymisestä tai huimauksesta jo vähäisen rasituksen yhteydessä. Nämä ovat verraten yleisiä oireita, ja ne voivat viitata myös muihin tauteihin. Siksi pulmonaalihypertensio saattaa olla vaikeasti todettavissa. 

On olemassa riski, että pulmonaalihypertensio jää tutkimatta. Joskus potilaita, jotka tietämättään kärsivät pulmonaalihypertensiosta ja jotka hakeutuvat hoitoon hengitysahdistuksen takia, hoidetaan astmalääkityksellä, sanoo Magnus Nisell, Ruotsin Solnassa sijaitsevan Karoliinisen yliopistollisen keskussairaalan Keuhko- ja Allergiaklinikan ylilääkäri.  

Sairaus saa lisää huomiota

Vuosien mittaan tämä vakava sairaus on herättänyt lisää huomiota, mikä on johtanut yhä useampaan diagnoosiin. Tämä on myönteinen kehitys, koska potilaat, joilla on hoitamaton pulmonaalihypertensiotauti, altistuvat ennenaikaiseen kuolemaan. 

Monet erilaiset taudit voivat aiheuttaa verenpaineen kohoamisen keuhkovaltimossa. Näitä voivat olla esimerkiksi pulmonaaliarteriahypertensio, PAH, tai krooninen tromboemboolinen pulmonaalihypertensio, CTEPH. Kummatkin taudit muistuttavat toisiaan, mutta ne syntyvät eri syistä ja niitä hoidetaan hieman eri tavalla. Tämä artikkeli keskittyy lähinnä CTEPH-tautiin. 

Tautiin voivat sairastua kaikenikäiset ihmiset

CTEPH kehittyy henkilöillä, joilla on aiemmin ollut akuutti veritulppa keuhkoissa, ns. keuhkoembolia. Noin kolme prosenttia akuutin keuhkoembolian sairastaneista on alttiita sairastumaan CTEPH-tautiin. CETPH-potilasryhmä on moninainen. Sekä vanhemmat että nuoremmat henkilöt saattavat sairastua ja joillakin henkilöillä, joille kehittyy CETPH, on heidän tietämättään ollut keuhkoembolia. 

CTEPH-epäilystä on tehtävä perusteellinen selvitys.

Diagnoosin tekeminen ei ole Sherlock Holmesin työtä, mutta se vaatii useita askeleita ja vaiheita. On tärkeää, että ne suoritetaan huolella taudin varmistamiseksi ja asianmukaisen hoidon aloittamiseksi, Magnus Nisell sanoo. 

Näin diagnoosi tehdään

Aluksi on otettava EKG sekä tehtävä keuhkoröntgentutkimus, keuhkojen toiminnan tarkastus sekä sydämen kaikukuvaus. Näin selvitetään, onko kyseessä pulmonaalihypertensio. Mikäli alustavan tutkimuksen jälkeen on syytä olettaa, että kyseessä on joko PAH tai CETPH, jatketaan selvitystä yliopistollisessa keskussairaalassa. Siellä tutkitaan keuhkovaltimopaine katetrilla sydämen oikean kammion verisuonessa. CTEPH-epäilyjen yhteydessä kartoitetaan myös varjoaineröntgenillä, löytyykö keuhkovaltimosta seiniin kiinnittyneitä ja sidekudoksiksi muuttuneita veritulppia. 

Leikkaus- tai lääkehoito

CTEPH-tapauksissa leikkaus saattaa tiettyjen potilaiden osalta parantaa taudin. Rintakehä avataan ja suonten seinämämuutokset, jotka aiheuttavat keuhkovaltimon tukoksen, kuoritaan pois. Toimenpide on kuitenkin laaja ja riskialtis, eivätkä läheskään kaikki CETPH-potilaat sovellu leikkaushoitoon. Potilas saattaa olla liian heikko leikkaukseen. Leikkaus voidaan myös todeta kirurgisesti liian haasteelliseksi, mikäli poistettavat kohdat sijaitsevat vaikeassa paikassa. 

Tapauksissa, joissa leikkaus ei ole mahdollinen, potilas saa lääkehoitoa. Osittain määrätään aina verenohennuslääkkeitä. CTEPH-potilaat saavat myös lääkkeen, joka sisältää samat ainesosat kuin PAH-hoidossa. Nämä vaikuttavat laajentamalla keuhkovaltimoita, mikä helpottaa sydämen tehtävää pumpata verta keuhkojen läpi.

Seuranta ja neuvoja elintapamuutoksista

Lääkehoidon lisäksi potilaita seurataan ja he saavat neuvoja elintapojen muutoksista sekä apua voidakseen vähentää stressiä, kehittääkseen hyviä unitottumuksia ja saadakseen vihjeitä sopivaan fyysisen harjoitteluun. 

CTEPH-potilaat ovat jatkuvasti yhteydessä hoitohenkilökuntaan. Säännölliset lääkärikäynnit sydämen kaikukuvausta varten ovat tavanomaisia, mutta usein potilas tapaa myös sairaanhoitajia sekä lääkintävoimistelijoita, jotka antavat tärkeää tukea tälle potilasryhmälle, Magnus Nisell sanoo. 

Elämä munuaisen- tai maksansiirteen kanssa: voit edelleen suoda itsellesi lasillisen viiniä

$
0
0
TekststørrelseTextstorlekMindreStörre

Keskustele lääkärisi tai sairaanhoitajan kanssa elinsiirron aiheuttamista rajoituksista. Saatat rajoittaa elämääsi tarpeettoman paljon.

Tämän neuvon antaa antropologi ja johtaja Johanna Staugaard Johansen. Hän on yrityksensä Maplen kanssa tutkinut potilaiden elämää munuaisen- tai maksansiirron jälkeen. 

Jatkuva turvattomuuden tunne

Elinsiirtopotilas saattaa rajoittaa elämäänsä turhaan, sanoo Johanna Staugaard Johansen.

-Osalla haastattelemistamme elinsiirtopotilaista oli taipumus käyttää eloonjäämisstrategioita arjesta selviämiseen, mikä on sinällään hyvä. Se voi kuitenkin tehdä elämästä turhan rajoittavaa, ja sen vuoksi siihen tulisi kiinnittää huomiota.

Monet elinsiirtopotilaat kokevat jatkuvaa turvattomuuden tunnetta ja pyrkivät siksi rajoittamaan elämäänsä. 

Rajoitusten taustalla riski elimen hylkimisreaktiosta

Onnistuneeseen elinsiirtoon liittyy edellytys siitä, että elimistö hyväksyy uuden elimen. Rajoitusten taustalla on riski siitä, että elimistö hylkii siirrettyä elintä, toteaa Johanna Staugaard Johansen.

-Tätä luonnollista turvattomuuden tunnetaan yritetään torjua rajoittamalla juoma- ja ruokatottumuksia. Potilas voi ajatella, että alkoholin tai tiettyjen alkoholijuomien nauttiminen on kiellettyä. Kenenkään ei tietenkään pitäisi juoda suuria määriä alkoholia, mutta todellisuudessa myös elinsiirtopotilaat voivat nauttia lasillisen viiniä. Seurauksena on itse luotu rajoitus, josta voi aiheutua tarpeettomia sosiaalisia seurauksia. 

Toinen huolta herättävä seikka on elinsiirron jälkeen käytettävien lääkkeiden käsittely. Esimerkiksi osa potilaista saattaa olla huolissaan lääkkeiden oikeasta käsittelystä. Johanna Staugaard Johansen haluaa hälventää tätä huolta ja painottaa, että potilaiden ja hoitohenkilöstön olisi hyvä keskustella konkreettisista aiheista, kuten lääkkeiden käsittelystä.

Monia vastaamattomia kysymyksiä

Elinsiirtoon saattaa liittyä monia kysymyksiä. Niiden vuoksi potilaille saattaa syntyä taipumus rajoittaa omaa elämäänsä, mikä voi puolestaan vaikuttaa kielteisesti elämänlaatuun. Jos potilas alkaa elää tilapäistä turvallisuuden tunnetta tuovien sääntöjen mukaan, sillä saattaa olla sosiaalisia seurauksia ja myös kielteinen vaikutus elämään, sanoo Johanna Staugaard Johansen.

-Yhteistä kaikille elinsiirtopotilaille on perustavanlaatuinen turvattomuuden tunne. Todellisuudessa useimmat potilaat voivat hyvin, eikä elinsiirto näy heidän arjessaan. Johanna Staugaard Johansenin mukaan monilla potilailla on kuitenkin mielessään avoimia kysymyksiä, jotka vaikuttavat suuresti elämään. He saattavat haaveilla matkustelusta eläkkeellä ollessaan, mutta eivät välttämättä uskalla toteuttaa haaveitaan. Vastausten mukaan osa potilaista pelkää tilannetta, jossa matkakohteessa ei ole lähellä sairaalaa, jossa on elinsiirtoyksikkö.

Monet potilaat yrittävät omin avuin lisätä turvallisuuden tunnetta ja vähentää huolta arjen sujumisesta asettamalla esimerkiksi hälytyksen ajankohtaan, jolloin on aika ottaa lääkkeet.

Keskustele huolistasi hoitohenkilöstön kanssa

Johanna Staugaard Johansen kehottaakin siksi elinsiirtopotilaita keskustelemaan sekä lääkärin että sairaanhoitajan kanssa mielessään olevista kysymyksistä ja rajoituksista, joita potilas uskoo tarvitsevansa ja joita todellisuudessa tarvitaan. Usein hoitohenkilöstö ei tiedä, että potilas rajoittaa itse omaa elämäänsä. 

-Potilas kokee sairautensa eri tavalla kuin hoitohenkilöstö. Selvityksemme osoittaa selvästi, että potilaalle tärkeät seikat eivät ole tärkeitä hoitohenkilöstölle, jolloin sairaus nähdään kahdesta eri näkökulmasta.

Tutkimusyritys Maplessa käytetään antropologista työmenetelmää, jossa haastateltavan kanssa vietetään pitkiä aikoja hänen kotonaan, ja häntä pyydetään kuvailemaan elämäänsä erilaisin luovin tavoin.

-Yhtenä esimerkkinä lääkäreiden ja potilaiden erilaisesta suhtautumisesta samaan asiaan ovat lääkkeet. Usein lääkäri voi ihmetellä sitä, miksi potilaat kokevat niin hankalaksi elintärkeän lääkkeen ottamisen kahdesti päivässä. Se voi kuitenkin olla potilaalle äärimmäisen vaikeaa. Potilaat kyllä ymmärtävät lääkkeiden tärkeyden, mutta ne saattavat heidän mukaansa unohtua tai he voivat olla liian väsyneitä tai kiireisiä ottamaan niitä. 

Hoitohenkilöstö haluaa auttaa

Maple on osana tutkimusta vieraillut yhdessä lääkeyhtiön kanssa elinsiirtoyksiköissä kertomassa tutkimuksen tuloksista hoitohenkilöstölle. 

-Vaikka arjessa tietyt asiat saattavat unohtua, hoitohenkilöstö oli silti yllättynyt siitä, miten vaikeaa potilaiden on esimerkiksi muistaa ottaa iltalääkkeensä. Potilaiden todellisuuden ja hoitohenkilöstön kuvitteleman todellisuuden välillä on huomattava ero.

Tutkimus osoitti myös, että elinsiirtopotilaat tuntevat usein itsensä samanaikaisesti sekä terveiksi että sairaiksi.

-He tuntevat itsensä terveiksi arjessa, mutta toisinaan tietyt seikat muistuttavat heitä sairaudesta, kuten sairaalan kontrollikäynnit. 

Kysymykseen neuvojen antamisesta elinsiirtopotilaille Johanna Staugaard Johansen vastaa, että heidän kannattaisi muistaa hoitohenkilöstön tavoite – auttaa potilaita elämään mahdollisimman hyvää elämää.

-Lääkärit ja sairaanhoitajat auttavat mielellään. Oman käsitykseni mukaan elinsiirtopotilaiden vointi on hoitohenkilöstölle erittäin tärkeää. Sen vuoksi hoitohenkilöstön ja potilaan välinen vuorovaikutus on olennaisen tärkeää, jotta vältytään mahdollisilta omiin mielipiteisiin perustuvilta teorioilta. Tällöin hoitohenkilöstöllä on edellytykset ymmärtää sitä, miten elinsiirtopotilaat kokevat oman tilanteensa, päättää Johanna Staugaard Johansen.


Selkävaivat ja -kipu – 6 erilaista hoitokeinoa, osa 2

$
0
0
TekststørrelseTextstorlekMindreStörre

Tämä on jatkoa artikkelille ”Kipu ja alentunut toimintakyky – 6 erilaista hoitokeinoa”.

Jos haluat lukea kiropraktiikasta, naprapatiasta tai osteopatiasta, on näitä hoitokeinoja käsitelty aiemmassa artikkelissa, joka löytyy sivustolta nimellä: Kipu ja alentunut toimintakyky – 6 erilaista hoitokeinoa osa 1.

4. Fysioterapia

Fysioterapeutti on liikkuvuuden ja terveyden välisen yhteyden asiantuntija. Tarkoituksena on ehkäistä sairastumista, lievittää ja parantaa sairauksia ja liikuntaelinten vammoja sekä palauttaa liikuntakyky takaisin. Tämä tarkoittaa esimerkiksi onnettomuuden tai leikkauksen jälkeistä kuntoutusta. Fysioterapeutin toimialaan kuuluu laaja kirjo toimintahäiriöitä koskien liikuntajärjestelmää, keski- ja ääreishermostoa, hengitystä ja verenkiertoa sekä henkistä toimintakykyä.

Koulutus: fysioterapeutin pätevyyteen vaaditaan ammattitutkinto. Nykyään fysioterapeutin tutkinto suoritetaan Ammattikorkeakoulussa. Lisäkoulutus ja suuntautumisvaihdot ovat yksilöllisiä. 

Esimerkkejä hoitoaloista:

  • Kipu
  • Jäykkyys
  • Lihasheikkous
  • Hengitysongelmat
  • Stressi, pelko ja ahdistus

Hoito: Fysioterapeutti työskentelee sekä manuaalisesti että käyttäen erilaisia laitteita. Hoidon tarpeesta riippuen fysioterapeutti laatii harjoitusohjelman tai valitsee sopivan hoidon, kuten hieronnan tai akupunktuurin. On tavallista myös käyttää erilaisia välineitä liikkuvuuden ja voiman mittaamiseen: TENS-laitteita käytetään kivunlievitykseen, tyynyjä lämpö- ja kylmähoitoihin. Fysioterapeutti on yleensä tiiviissä yhteydessä potilaiden kanssa pidemmän aikaa, koska he ovat yleensä läsnä kun potilaat harjoittelevat.

Krista Åkerfeldt, Bones Medical, Uppsala; Riippuen siitä, missä työskentelemme tapaamme eri tyyppisiä potilaita ja ongelmia. Toimiessani konsulttina vanhuksille minulla täytyy olla tietoa, miten esimerkiksi aivohalvaus ja Parkinsonin tauti vaikuttavat liikuntaelimiin.

5. Sähköimpulssihoito

Sähköimpulssihoito on hoitomenetelmä, joka korvaa osittain kirurgiaa, kortisonipistoksia ja lääkitystä. Alun perin menetelmää käytettiin munuaiskivien hajottamiseen, mutta nykyään on tieteellistä näyttöä siitä, että hoito on tehokas myös lihasten ja jänteiden ongelmien hoidossa. Viime vuosina on ilmestynyt useita tutkimuksia, ja nykyään tiedetään, minkä tyyppisten vammojen hoidossa hoitovaste on hyvä. Tänä päivänä on olemassa hoitolaitoksia, jotka antavat radiaalista kivenmurskaushoitoa. Hoitoa voivat antaa esim. jotkut fysioterapeutit, lääkärit tai naprapaatit.

Esimerkkejä hoitoalueista

  • Kantapään ärsytys
  • Tenniskyynärpää
  • Akillesjänteen vaivat
  • Luukalvontulehdus

Hoito: Sähköimpulssihoidot jaetaan paine- ja sähköaaltohoitoihin. Hoito tapahtuu siten, että sähköaaltoa antavaa laitetta painetaan ongelma-alueetta vasten muutaman minuutin ajan, näin saadaan aineenvaihdunta lisääntymään kudoksissa ja kehon parantumisjärjestelmä aktivoitumaan. Terapeutti määrittelee stimulaatioalueen, ajan ja stimulointitavan. Mainituissa ongelmissa lääkäri voi joutua puuduttamaan alueen ennen itse hoitoa. Jälkeenpäin voi tuntua lievää kipua tai puutumista, mutta nämä menevät nopeasti ohi. Hoitoalueen kuormittamista tulisi välttää jonkin aikaa hoidon jälkeen.

6. Perinteinen kiinalainen akupunktuuri

Akupunktuuri tarkoittaa neuloilla tehtävää hoitoa, jossa neuloja asetetaan erityisiin paikkoihin keholla, ja sen alkuperä on perinteisessä kiinalaisessa lääketieteessä. Tällä akupunktiomuodolla on pitkä historia ja laajat hoitomahdollisuudet. Sitä ei pidä kuitenkaan sekoittaa aistien stimulointiin, jota harjoitetaan maaseudulla, vaikka siitäkin puhutaan nykyään akupunktuurina. Aistien stimulaatio perustuu lyhytkursseihin ja rajoitetumpiin hoitotekniikoihin ja kuuluu kiinalaisen akupunktuurin arvioinnin ulkopuolelle. Akupunktuuri vapauttaa endorfiineja ja välittäjäaineita, jotka vaikuttavat hermostoon ja lihaksiin sekä lymfa- ja immuunijärjestelmään.

Koulutus: Kiinalaisen lääketieteen terapeuteilla on vähintään kolmen vuoden koulutus kiinalaisesta lääketieteestä ja länsimaisen lääketieteen perustuntemus.

Esimerkkejä hoitoalueista

  • Allergiat ja astma
  • Korkea tai matala verenpaine
  • Hormonaalinen epätasapaino
  • Urheiluvammat
  • Kiputilat

Hoito: Akupunktiohoidolla pyritään palauttamaan kehon virtausten tasapaino, muun muassa hormonitoiminnot ja verenkierto. Ensimmäisellä käynnillä akupunktiohoitaja käy yhdessä potilaan kanssa läpi toimintahäiriön luonteen ja potilaan elintavat. Nämä toimivat perustana perinteisen kiinalaisen lääketieteen hoidolle ja länsimaiselle diagnoosille. Tämän jälkeen suoritetaan kiinalainen pulssin mittaus sekä tarkastellaan kielen ulkonäköä. Asetettavat neulat ovat ohuita ja tuskin tuntuvat, sillä ne asetellaan yksilöllisesti valituille alueille kiinalaisen järjestelmän mukaisesti.

Mats Fredland, puheenjohtaja, Ruotsin Akupunktioyhdistys:
Akupunktiohoitajana käsittelen joka potilasta yksilöllisesti ja etsin oireiden taustalla vaikuttavia tekijöitä. On tärkeää pitää ihminen kaiken keskipisteenä, jotta voi saada kokonaiskuvan. Näen, että akupunktuuri on hyvä täydennys muuhun hoitoon.

 

Näin otat aurinkoa turvallisesti

$
0
0
TekststørrelseTextstorlekMindreStörre

Iho suojelee itseään luonnostaan auringolta. Monen tavoittelema rusketus on todellisuudessa ihosolujen keino vastustaa auringonvalon haittavaikutuksia. Kohtuullisina annoksina aurinko on tarpeellista ihmiselle, mutta liialta auringonvalolta kannattaa opetella suojautumaan.

Auringonvalo on tärkeää ihmisen kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille. UVB-säteilyn avulla tuotettu D-vitamiini toimii ilmeisesti suojana useita syöpätyyppejä vastaan ja kenties myös ehkäisee muita sairauksia, kuten 1-tyypin diabetesta ja sydänvaivoja. On myös tunnettu tosiasia, että auringossa oleilu on tärkeää luukadon välttämiseksi. Luiden tarvitseman kalsiumin imeytyminen vaatii D-vitamiinia, jota saadaan ruoasta ja tuotetaan ihossa. Ihosta löytyy D-vitamiinin esiastetta, joka muuttuu aktiiviseksi vitamiiniksi ihon altistuessa ultraviolettivalolle päivän valoisana aikana.

Liiallinen auringonotto voi kuitenkin olla myös vaarallista.

Ota aurinkoa turvallisesti

Kullanruskea väri on merkki hyvästä rusketuksesta. Kullanruskeaa rusketusta voidaan ajatella ihon luonnolliseksi auringonsuojaksi. Suoja koostuu hieman paksuuntuneesta orvaskedestä, joka saa osan iholle osuvista auringonsäteistä ikään kuin ponnahtamaan takaisin. Melaniiniksi kutsuttu ruskea pigmentti imee itseensä suurimman osan vahingollisista UV-säteistä, eikä säteily pääse vahingoittamaan syvempiä kudoskerroksia.

Suojauksesta huolimatta elävien ihosolujen tumissa sijaitsevaan perintöainekseen eli DNA:han muodostuu koko ajan pieniä vaurioita. Korjaavat proteiinit parantavat näitä vaurioita lakkaamatta. Vaurion korjaaminen kestää noin 48 tuntia, joten kesällä tai aurinkolomalla kannattaa suunnitella ohjelmansa siten, että iho pääsee välillä lepäämään.

Vahvista luonnollista aurinkosuojaasi

Omaa aurinkosuojaansa voi vahvistaa vähitellen: ensimmäisenä päivänä auringossa voi olla 20–30 minuuttia (aika on lyhyempi valkoihoisille ja herkkäihoisille eteläisillä leveysasteilla). Jos iho ei punerra päivän lopuksi, voi seuraavana päivänä auringossa olla 10–15 minuuttia pidempään.

Kokonaisuudessaan suorassa auringonvalossa ei pitäisi viettää enempää kuin kaksi tuntia päivässä senkään jälkeen, kun on saavuttanut kullanruskean rusketuksen. Suoraa auringonvaloa kannattaa mieluiten välttää keskipäivällä kesäisin ja etenkin etelänmatkoilla.

Auringosta peräisin oleva ultraviolettisäteily on vahvimmillaan kello 11 ja 14 välillä. Rannalla loikoilu ja vesiurheilulajien harrastus kannattaa siis mieluiten ajoittaa aikaiseen aamuun tai myöhään iltapäivään, jos haluaa pitää ihostaan huolta.

Älä yliarvioi ihosi sietokykyä

Vaaleat ja punakat ihmiset eivät ole ainoita, joiden iho on vaarassa. Myös tummahiuksiset voivat vahingoittua auringossa. Jos oma iho palaa tai kärsii auringon aiheuttamista ongelmista vain harvoin, sen voi helposti luulla kestävän miten paljon aurinkoa vain. Tämä ei kuitenkaan ole totta. Myös sellaiset ihmiset, joiden iho ei koskaan pala, voivat saada ihosyövän.

Kyseessä voivat olla perinnölliset tekijät. Lapsilla on herkempi iho kuin aikuisilla: pikkulapsena auringossa palaneilla onkin suurempi riski saada vakavia ihomuutoksia myöhemmin elämässä.

Miten lapsia kannattaa suojata auringolta?

Suurin osa pienistä lapsista ei edes halua leikkiä vahvassa auringonpaisteessa vaan hakeutuu vaistonomaisesti varjoon. Tällaisessa tilanteessa lapsen kannattaa antaa myös pysyä varjossa. Etelänlomilla kannattaa hankkia auringonvarjo, ripustaa varjoksi pyyhe tai viltti tai antaa lapsien leikkiä isojen puiden alla.

On hyvä välttää rannalla olemista kuumimpaan aikaan kello 11 ja 14 välillä. Myöhemmin auringon ollessa vähemmän voimakas on vähintäänkin yhtä mukava käydä uimassa. Ainakin pohjoisessa pilvet tarjoavat jonkin verran suojaa, mutta herkkä iho voi palaa keskellä päivää silloinkin, kun pilvet ajoittain peittävät auringon.

Alle yksivuotiaiden lasten ei tulisi olla suorassa auringonvalossa ollenkaan. Vanhempien lasten ei kannata viettää auringossa ainakaan puolta tuntia enempää ilman vaatteita. Jos auringonpaistetta ei kuitenkaan voida välttää, tulisi lasten iho suojata aurinkovoiteella, jossa on korkea suojakerroin.

Vaatteet tarjoavat parhaan suojan, mutta myös aurinkosuojavoiteita kannattaa käyttää. Niitä tulee kuitenkin käyttää oikein. Voidetta tulisi laittaa ennen aurinkoon menoa ja sitä on lisättävä vähintään joka kolmas tunti sekä aina uinnin, pyyhkeellä kuivaamisen tai hikoilun jälkeen. Voiteita täytyy myös levittää riittävän paksu ja tasainen kerros.

Tietyt lääkkeet saattavat edistää auringon aiheuttamien vahinkojen syntymistä. Esimerkiksi eräät antibiootit sekä iholle lihaskipua lievittämään levitettävät särkyvoiteet voivat lisätä vahingon riskiä.

Kohtuus kunniaan

Auringonotossa kannattaa muistaa kohtuus. Kohtuus ei kuitenkaan ole kaikille sama asia, vaan se voi vaihdella paljon perheenjäsentenkin kesken.

Monet kokevat rusketuksen kesälomatavoitteena, mutta ihotautilääkärit näkevät rusketuksen eri tavalla. Ruskea pigmentti on oikeastaan valolta suojaava este. Mikroskoopilla voi nähdä, että pigmentti on kuin huppu tai sateenvarjo ihosolujen tumien päällä. Rusketus on siis yksinkertaisesti ihon tapa suojella perimää soluissaan.

Iho koostuu kolmesta kerroksesta. Ylintä kerrosta kutsutaan orvaskedeksi, ja sen alapuolinen kerros on nimeltään verinahka. Alimpana on ihonalaiskerros. Orvaskeden alimmista solukerroksista löytyy pigmenttiä tuottavia, melanosyyteiksi kutsuttuja soluja. Kun auringon UV-säteily saavuttaa ihon, melanosyytit alkavat tuottaa ruskeaa pigmenttiä eli melaniinia. UV-valo saa myös orvaskeden sarveissolut jakautumaan, jolloin ihon uloin solukerros paksuuntuu kaksinkertaiseksi. Pigmentin muodostus ja solukerroksen paksuuntuminen ovat yhdessä ihon luonnollinen puolustus UV-säteilyä vastaan.

Tulehdus ihossa

Kun ihon on saanut auringon valoa ja lämpöä liikaa, se muuttuu tyypillisesti 6–8 tunnin kuluessa punaiseksi ja ärtyneeksi. UVB-säteily on tällöin aiheuttanut ihossa tulehdusreaktion, ja melaniini ei ole selviytynyt suojelutehtävästään. Iho voi jopa turvota ja kipu voi muistuttaa tavallisen palovamman aiheuttamaa kipua. Vaikeissa tapauksissa iholle voi muodostua rakkuloita ja iho voi irrota palasina.

Miten auringonotto vaikuttaa ihoon?

Usein aurinkoa ottavan iho vanhenee normaalia nopeammin, ja riski saada ihokasvaimia nousee. Karoliinisen instituutin ihotautiklinikan ylilääkärin Harry Beitnerin mukaan riski on erityisen suuri, jos henkilö on palanut auringossa useasti. Ihosolujen DNA rikkoutuu eivätkä solut enää kuole oikein, sillä ohjelmoitu solukuolemamekanismi (apoptoosi) lakkaa toimimasta. Normaalit solut ikään kuin tappavat itse itsensä vahingoituttuaan, mutta auringon aiheuttamat vahingot voivat muuttaa tätä mekanismia niin, että vahingoittuneet solut pääsevätkin jakautumaan ja niiden määrä lisääntyy poikkeavalla tavalla. 

Ihosyövän eri muotoja:

  • Pahanlaatuinen melanooma on vaarallinen ja pelätty kasvain iholla. Melanooma on yhä yksi länsimaissa nopeimmin yleistyvistä syövistä. Se voi alkaa kasvaa ruskeana pisteenä iholla missä tahansa osassa kehoa. Jos kasvainta ei huomata ja leikata pois ajoissa, se voi levittää syöpää muualle kehoon ja olla hengenvaarallinen.
  • Basaliooma eli ihon tyvisolusyöpä on myös yleistynyt viime vuosina. Se esiintyy useimmiten kasvoilla ja alkaa usein kuivana, ihottumamaisena täplänä, joka myöhemmin muuttuu ruskeanväriseksi. Se leviää muualle kehoon vain harvoin, mutta voi jättää rumia jälkiä iholle leikkauksen jälkeen. 
  • Okasolusyöpä voi joissakin tapauksissa levitä kehossa ja olla vaikeahoitoinen. Aluksi se näyttää yleensä punertuneelta, hilseilevältä täplältä, joka vähitellen kasvaa. Toisinaan siitä voi muodostua haava, joka ei parane.
  • Aurinkokeratoosia ei lasketa syöväksi, mutta se voi olla syövän esiaste. Noin yksi sadasta aurinkokeratoositapauksesta on vaarassa muuttua kasvaimeksi, joka kasvaa syvällä. Ihomuutos näyttää karkealta, toisinaan punoittavalta täplältä, joka on noin puolen senttimetrin kokoinen. Se löytyy useimmiten kasvoilta, kämmenselältä tai ohuthiuksisten miesten päälaelta.

Harry Beitnerin mukaan syöpään johtavia vaurioita aiheuttaa lähinnä lyhytaallonpituinen UVB-säteily. UVA-säteilyn vaikutus melanooman ja muiden ihosyöpien muodostumiseen on epäselvä, mutta vaikuttaa siltä, että myös UVA kasvattaa syöpäriskiä. Siksi tehokkaiden aurinkosuojien on estettävä UVB-säteilyn lisäksi myös UVA-säteilyn haittavaikutuksia.

Mitä tehdä, jos löytää iholtaan muuttuneita alueita

Terveyskeskuslääkäri voi tehdä alustavan tutkimuksen ja antaa tarvittaessa lähetteen ihotautilääkärille. Nykyään ihotauteihin erikoistuneilta klinikoilta ja suurimmalta osalta yksityisistä ihotautilääkäreistä löytyy dermatoskooppi eli laite, joka pystyy huomattavan varmasti näyttämään, onko ruskea luomi pahanlaatuinen vai ei.

Beitner huomauttaa, että lääkärin vastaanotolle kannattaa hakeutua etenkin silloin, jos iholla oleva luomi tai muu ihon muutos kasvaa kokoa, tummuu, kutisee tai alkaa vuotaa verta.

Aurinkoa palvovasta teinistä voi tulla ryppyinen kolmikymppinen

Ennenaikaisesti vanhentunut iho on vaaraton mutta kurja seuraus liiallisesta auringonotosta. Vanhentunutta ihoa aiheuttaa aallonpituudeltaan pitkä UVA-säteily, joka pääsee UVB-säteilyä syvemmälle ihoon ja vahingoittaa verinahan kimmoisia kuituja. Tästä seuraa vuosien jälkeen karkeita ryppyjä ja kullansävyinen ihonväri.

Beitner selittää, että auringon ihoa vanhentavista vaikutuksista eivät kärsi pelkästään vanhemmat auringonpalvojat. Jos ottaa todella paljon aurinkoa, voi prosessi olla huomattavan nopea. Ihonsa vanhenemista voi nopeuttaa jopa kymmenellä tai viidellätoista vuodella. Tämä tarkoittaa, että 15-vuotiaana solariumissa ja ulkona auringonoton aloittaneen teinin iho voi 30–40-vuotiaana olla hyvinkin ryppyinen ja nahkamainen.

 

Uniapnea voi vaikuttaa verenpaineeseen

$
0
0
TekststørrelseTextstorlekMindreStörre

Uniapnea on kansantauti, joka vaikuttaa koko kehoon. Hoitamattomana uniapnea voi nostaa sydän- ja verisuonitautien sekä korkean verenpaineen riskiä. Siksi onkin tärkeää, että uniapneaa sairastavat ymmärtävät hakea apua.

On myös hyvä kiinnittää huomiota läheisten mahdollisiin oireisiin, sillä uniapneaa sairastava on itse usein liian väsynyt tajutakseen tilanteen vakavuuden. Kovaääninen ja lisääntynyt kuorsaaminen voivat olla uniapnean oireita ja hengityskatkokset yön aikana kertovat varmasta uniapneatapauksesta. Korkean verenpaineen ja muiden sydämeen ja verisuoniin vaikuttavien ongelmien muodostuminen on sitä todennäköisempää, mitä vakavampana uniapnea esiintyy.

Mitä uniapnea on?

Hengitettäessä veri saa happea ja hiilidioksidi pääsee pois kehosta. Moni kokee yksittäisiä ja lyhyitä hengityskatkoksia, jotka ovat vaarattomia ja voivat johtua esimerkiksi asennon vaihdosta yön aikana.

Uniapneaa sairastavilla voi hengityskatkoksia esiintyä jopa useita satoja yhden yön aikana. Tavallinen syy katkoksiin on kielen joutuminen alas nielun päälle nukkumisen aikana siten, että kieli tukkii ilmatiet. Tätä kutsutaan obstruktiiviseksi uniapneaksi. 

Jatkuvat katkokset hapensaannissa yön aikana johtavat siihen, että veren happipitoisuus laskee ja stressihormoneita vapautuu verenkiertoon. Tämä taas vaikuttaa verenpaineeseen ja pakottaa sydämen tekemään enemmän töitä.

Keho tarvitsee lepoa, joten hengityskatkoksista johtuvat yölliset stressitilat ovat keholle hyvin raskaita. Päivisin uniapneasta kärsivä on todella väsynyt, mikä alentaa elämänlaatua.

Tavallisia oireita:

  • epätavallinen väsymys päivisin
  • olo, että ei ole nukkunut
  • nukahtaminen odottamattomissa tilanteissa, kuten televisiota katsellessa tai liikennevaloissa
  • lyhyet heräämiset keskellä yötä
  • painonnousu
  • tarve useamman verenpainetta laskevan lääkkeen käyttöön
  • virtsaamisen tarve keskellä yötä
  • alentunut seksuaalinen halukkuus
  • toistuva päänsärky etenkin aamuisin

Jos oireista tunnistaa itsensä, kannattaa ottaa yhteyttä lääkäriin vähintäänkin siksi, että oireet voivat johtua muistakin sairauksista. Uniklinikoille voi päästä tutkimuksiin myös suoraan ilman lääkärin lähetettä. On myös hyvä keskustella asiasta kumppaninsa kanssa, jos huomaa tämän kärsivän oireista.

Uniapnean yhteys sydän- ja verisuonitauteihin

Jatkuva uniapnea vaikuttaa sydämeen vakavasti. Hengityskatkokset aiheuttavat happipitoisuuden laskua, mikä vahingoittaa kehoa ja etenkin sydäntä. Sydän joutuu tekemään tavallista enemmän töitä pitääkseen yllä kehon eri osien happipitoisuuksia hengityskatkosten aikana. Vaikeissa uniapneatapauksissa korkean verenpaineen ja myös muiden sydän- ja verisuonisairauksien kehittymisen riski nousee. Sydän ei pääse lepäämään öisin, stressihormonieritys kasvaa ja verenpaine nousee. Tästä voi olla seurauksena korkea verenpaine myös päiväsaikaan.

Hypertonia eli korkea verenpaine nostaa muiden sydän- ja verisuonitautien sekä halvauksien todennäköisyyttä. Verenpaine mittaa verisuonissa virtaavan veren voimaa ja tilavuutta ja näyttää, miten hyvin sydän ja verisuonet voivat. Kun veren happipitoisuus laskee apnean aikana, verisuonet kutistuvat, mikä vaikeuttaa sydämen tekemää veren pumppaamista ja verenpaine nousee. Monilla verenpainelääkitystä nauttivilla voi korkean verenpaineen taustalla olla hoitamaton uniapnea. Korkea verenpaine yhdessä muiden oireiden kuten aamuisten päänsärkyjen ja väsymyksen kanssa viittaa selvästi uniapneaan. 

Uniapneadiagnoosin unitutkimuksen avulla saaneet voivat alentaa verenpainettaan tehokkaasti CPAP-nimisen hoitomuodon avulla. Hoito perustuu nukkuessa jatkuvasti  käytettyyn maskiin. CPAP:in avulla uniapnean aiheuttamat riskit saadaan aisoihin. Hoito pienentää verisuonten ja sydämen kokemaa rasitusta ja alentaa riskiä saada sydänkohtaus tai sairastua sydämen vajaatoimintaan, sepelvaltimotautiin ja muihin sydän- ja verisuonisairauksiin.

Hoito

Uniapnealle tyypillisiä hengityskatkoksia voi yrittää välttää monin keinoin myös itsenäisesti. Tärkeintä on varmistaa, että mahdollisia sydän- ja verisuonitauteja hoidetaan parhaalla mahdollisella tavalla.

Lievän uniapnean hoidossa ensimmäinen toimenpide on kuorsauskiskojen hankinta. Kuorsauskiskot ovat apneaa ehkäisevä, suuhun hampaiden eteen asetettava laite, joka työntää alaleukaa eteenpäin ja siten helpottaa hengittämistä. Hoitomuoto pitää käydä vielä hyväksyttämässä hammaslääkärillä sen jälkeen, kun uniklinikka on suositellut sen aloittamista.

CPAP on toinen uniapnean hoitoon käytettävä laite. CPAP-laitteeseen kiinnitetään maski, joka asetetaan kasvoille nukkumisen ajaksi. Laite puhaltaa ilmaa yön aikana kierroksissa siten, että syntyy yläilmatiet auki pitävä paine. Ilma pääsee keuhkoihin, kudosten happipitoisuudet saadaan oikeiksi ja potilas herää levänneenä. 

Hoitomuodon valintaan vaikuttaa apnean vakavuusaste. Osa pitää enemmän kuorsauskiskoista niiden yksinkertaisuuden takia, mutta vakavissa tapauksissa CPAP saattaa olla paras vaihtoehto. Kumpikin keino voi toimia tehokkaasti ja lisätä jaksamista ja elämänlaatua sekä vähentää hengityskatkoksista johtuvien sairauksien esiintyvyyttä.

Samanaikaisesti uniapneaa ja jotakin sydän- ja verisuonitautia sairastava saattaa tarvita niin kutsuttua ASV-hoitoa (adaptive servo ventilation). Hoitomuodossa käytetään pidemmälle kehitettyä CPAP-laitetta, joka pystyy sopeutumaan kunkin potilaan yksilöllisiin tarpeisiin. Se vakauttaa hengityksen nopeasti katkosten aikana, jolloin happipitoisuudet palaavat tavallisiksi ja nukkuminen helpottuu.

Hoitamattoman uniapnean riskit

Tutkimusten mukaan hoitamaton uniapnea voidaan yhdistää monen vakavan sairauden kehittymiseen. Happipitoisuuden laskuun johtavat hengityskatkokset vaikuttavat koko kehoon sen happitason laskiessa. Sydäntä rasittavat erityisesti toistuvat niin kutsutut stressikohtaukset, joiden aikana happipitoisuus laskee ja stressihormoneita erittyy kehoon.  Vaikutukset kasaantuvat yö toisen jälkeen, mikä voi johtaa vakavampaan uniapneaan, korkeaan verenpaineeseen sekä öisin että päivisin, painonnousuun, halvauksiin, 2-tyypin diabetekseen, masennukseen, kipuun ja muihin sydän- ja verisuonitauteihin. Keho palautuu tavallisesti unen aikana, joten unenpuute nostaa myös muiden sairauksien ilmenemisen riskiä.

On tärkeää kertoa oireistaan lääkärille, sillä uniapneasta kärsivät joutuvat tavallista todennäköisemmin erilaisiin onnettomuuksiin ja heidän terveytensä voi huonota myös yleisesti. Uniapnea saadaan usein selville potilaan päätyessä lääkärin puheille muiden vaivojen, kuten loppuunpalamisen, sydän- ja verisuonitautien ja masennuksen takia. Oikea diagnoosi parantaa hoitomahdollisuuksia ja johtaa parempaan elämänlaatuun, joten avoimuus kannattaa oireista puhuttaessa.

 

Hyönteisten pistot ja puremat – vinkkejä ja neuvoja

$
0
0
TekststørrelseTextstorlekMindreStörre

Kun lämpöasteet nousevat, heräilevät myös pienet ystävämme luonnossa. Suurimmaksi osaksi nämä pienet eläimet ovat vaarattomia, mutta niiden puremat tuntuvat epämukavilta ja ärsyttäviltä ja voivat aiheuttaa suurempaakin vahinkoa joissakin tapauksissa. 

Jotkut ihmiset reagoivat voimakkaammin hyttysten tai ampiaisten pistoihin. Se saattaa johtua allergiasta. Useimmiten ihmiset joutuvat hyttysten, ampiaisten tai mehiläisten pistämiksi tai muurahaisten puremiksi.

Hoito

Älä raavi! Tämä on tyypillinen neuvo hyönteisten pistojen ja puremien yhteydessä. Jos pisto- tai puremakohtaa raapii, se voi tulehtua. Erityisesti lapsista voi olla hankalaa olla raapimatta.

Apteekeista löytyy kutinaa helpottavia voiteita. Ne helpottavat epämukavaa oloa. 

Hyönteisen purema kutiaa ja muuttuu punaiseksi

Hyönteisen piston tai pureman jälkeen iho muuttuu punaiseksi ja kutiaa. Puremakohta voi jopa turvota. Yleensä oireet häviävät muutamassa päivässä. Ota yhteyttä lääkäriin, mikäli puremakohta muuttuu pahemmaksi tai oireet eivät häviä. Hyönteisen purema on eräänlainen tulehdus. 

Tavallisimpia oireita:

  • punoittava iho
  • turvotus
  • kutina
  • kipu

On tärkeää tarkkailla omaa vointiaan. Jos sinulla on hengitysvaikeuksia, pahoinvointia, päänsärkyä tai muuten vain huono olo, hakeudu terveyskeskukseen. 

Jos tiedät olevasi allerginen hyönteisten pistoille, on hyvä keskustella lääkärin kanssa siitä, miten pistojen saamista voi ehkäistä tai kuinka allergisen reaktion voi estää. 

Kun purema onkin vaarallinen

Yleisesti ottaen hyönteisten puremat eivät ole vaarallisia, mutta joskus ne saattavat aiheuttaa vaaratilanteen. Varsinkin allergisille pistot voivat olla hyvinkin vaarallisia. Samoin silloin, jos hyönteinen pistää herkälle alueelle. 

Herkät alueet

  • kieli
  • nielu
  • suuontelo

Allergiset eli anafylaktiset reaktiot on hoidettava välittömästi. Reaktiot voivat aiheuttaa nopeaa yleiskunnon heikkenemistä ja vaativat välitöntä hoitoa. 

Soita välittömästi hätänumeroon, jos:

  • olet saanut mehiläisen tai ampiaisen piston suuhun
  • sinulla on kuumetta pureman jälkeen
  • ihottumaa tai turvotusta esiintyy muuallakin kuin puremakohdassa
  • sinulla on pahoinvointia, velttoutta tai hengitysvaikeuksia (mehiläisen ja ampiaisen pistot)
  • olet aiemmin saanut reaktion puremasta
  • alle 3-vuotias lapsi tai vanhus saa useamman kuin yhden piston (mehiläisen, ampiaisen tai paarman pistot)

Hyönteisten puremien estäminen

Hyönteisten puremien ennaltaehkäisy ei aina ole helppoa, mutta on olemassa joitakin keinoja. 

Mehiläis- ja ampiaispesien lähellä kannattaa olla varovainen. Vaikka et itse olisikaan pistoille allerginen, lähistöllä saattaa olla joku, joka on. Tarkasta lasit ja lautaset, jos tarjoilet ruokaa ulkona. Makeat juomat ja ruoka houkuttavat hyönteisiä ja lisäksi pistot suussa ovat aina vaarallisia. 

Jos tiedät joutuvasi oleskelemaan alueella, jossa on paljon hyönteisiä, pukeudu asianmukaisesti. Pitkähihaiset paidat ja housut ovat tarpeen. Voit myös laittaa hyttysverkot oviin ja ikkunoihin ja ostaa erilaisia karkotteita.

Miellyttävämpi olo yksinkertaisilla vinkeillä

Lämpimällä ilmalla tulisi nauttia. Kutiavat puremat ovat epämiellyttäviä, mutta oireita on mahdollista hoitaa.

Älä raavi puremaa. Se voi tulehtua. Voitele kohta paikallispuuduttavalla voiteella.

Monet ihmiset matkustavat lämpimiin maihin, joissa hyönteiskanta on erilainen. Pakkaa hyönteiskarkotteet ja välineet pureman hoitoon mukaasi. 

 

Tunnetko itsesi väsyneeksi ja voimattomaksi? Testaa, kärsitkö raudanpuutteesta!

$
0
0
TekststørrelseTextstorlekMindreStörre

Väsymys ja alakulo sekä voimattomuuden tunne voivat johtua raudanpuutteesta.  Raudanpuute on yksi tavallisimmista kansansairauksista. Vaikka veriarvosi (hemoglobiini) olisivat hyvät, saatat silti kärsiä raudanpuutteesta. Raudanpuutetta hoidetaan tableteilla, tiputuksella tai pistoksilla. 

Kaikki voivat kärsiä raudanpuutteesta, mutta se on erityisen yleistä raskauden ja tiettyjen sairauksien, kuten sydämen vajaatoiminnan tai tulehdussairauksien yhteydessä. Myös ikääntyminen saattaa vaikuttaa raudanpuutteen syntymiseen. Kun oman tai läheisesi raudanpuutteen syitä selvitetään, on hyvä pitää mielessä nämä asiat, kun puhut asiasta lääkärin kanssa. 

Raudanpuutteen syyt

Keho saa rautaa ruuasta. Liha, munat, kala ja lehtivihannekset ovat hyviä raudan lähteitä. Jotta kehosi saisi riittävästi happea, se tarvitsee hemoglobiinia sisältäviä veren punasoluja. Hemoglobiini sitoo ja kuljettaa happea kehossa. Jos et saa riittävästi rautaa, punasoluja syntyy vähemmän, mikä puolestaan vähentää kehon hapensaantia. Kehon raudantarve on suurimmillaan nuoruudessa, raskauden ja imetyksen aikana tai silloin, kun olet menettänyt verta. Terveet aikuiset miehet saavat yleensä riittävästi rautaa ruuasta. Heillä todetaankin harvoin raudanpuutetta. Heidän kehonsa rautavarastot kattavat useiden vuosien tarpeen, vaikka raudansaanti loppuisi. Naisen keho puolestaan menettää rautaa kuukautisten, raskauden ja imetyksen yhteydessä. Siksi naiset kärsivät useimmin raudanpuutteesta, ja he saattavat tarvita ylimääräistä rautaa ravintolisän muodossa.  

Vaihdevuodet ohittaneet naiset ja aikuiset miehet voivat myös joissain tapauksissa kärsiä raudanpuutteesta. Tämän taustalla voi olla vatsan tai suoliston verenvuoto esimerkiksi mahahaavan, suolistosyövän, tulehduksellisten suolistosairauksien tai sydämen vajaatoiminnan yhteydessä. Joissain tapauksissa myös ikääntyneet henkilöt voivat kärsiä raudanpuutteesta. Raudanpuute voidaan jakaa kolmeen ryhmään:

Absoluuttinen raudanpuute Jos kehosi on käyttänyt kehon rautavarastoja liikaa, ne ovat puutteelliset tai lähes tyhjät. Tätä kutsutaan absoluuttiseksi raudanpuutteeksi. Matala hemoglobiini tarkoittaa, että varastosi ovat olleet tyhjät jo pitkään. Diagnoosi vahvistetaan mittaamalla ferritiinin määrä veressä.

Funktionaalinen raudanpuute Voit kärsiä raudanpuutteesta, vaikka kehon varastoissa olisi vielä rautaa. Tätä kutsutaan funktionaaliseksi raudanpuutteeksi. Tämä on yleistä tulehdussairauksien ja munuaissairauksien yhteydessä. Funktionaalisen raudanpuutteen yhteydessä raudan imeytyminen suolistossa on häiriintynyt, ja keho ei pysty hyödyntämään varastoitua rautaa. Funktionaalinen raudanpuute todetaan yleensä verikokeella, joka mittaa rautakylläisyyttä. 

Raudanpuute, johon ei liity vähäverisyyttä Viimeaikaisten tutkimusten perusteella raudanpuute ja raudanpuutosanemia kehittyvät yleisemmin naisille. Ne voivat olla syynä selittämättömään väsymykseen.

Testaa, kärsitkö raudanpuutteesta

Et aina tunnista oireita, sillä keho voi sopeutua raudanpuutteeseen. Myös täysin terveet henkilöt voivat kärsiä raudanpuutteesta. Syynä voi olla, että saat liian vähän rautaa ruuasta tai menetät suuria määriä rautaa kuukautisten, verenluovutuksen tai onnettomuuden yhteydessä.  Raudanpuutteen syynä voi olla myös vatsa- tai suolistosairaus, tulehdustila tai munuaissairaus. Raskauden aikana raudanpuute lisääntyy. Raudansaanti ja varastointi hidastuvat ajan myötä – molemmat tekijät voivat olla raudanpuutteen taustalla.

Tunnistatko itsesi joistain alla olevista väittämistä?

  • Tunnen oloni väsyneeksi ja voimattomaksi
  • Minua huimaa
  • Hengästyn helposti
  • Minulla on sydämentykytystä
  • Minulla on päänsärkyä
  • Korvissani suhisee

Jos tunnistat itsesi yllä olevista väittämistä, saatat kärsiä raudanpuutteesta. 

On tärkeää, että selvität asian lääkärin kanssa. Ota siis yhteyttä terveyskeskukseen, jos epäilet kärsiväsi raudanpuutteesta. Raudanpuuteanemia häviää useimmilta muutaman viikon hoitojakson jälkeen. Jos raudanpuutteen taustalla on sairaus, lisähoito saattaa olla tarpeellinen.

Raudanpuutteen hoito

Raudanpuutetta voidaan hoitaa useilla tavoin. Hoitomuoto riippuu tarpeistasi ja siitä, miten paljon rautaa elimistöstäsi puuttuu. Raudanpuute on harvoin niin vaikea, että sitä ei voitaisi hoitaa. Sen taustalla olevat sairaudet saattavat kuitenkin olla itse raudanpuutetta vakavampia. 

Tasapainoinen ruokavalio on hyvä alku – jos kärsit raudanpuutteesta, ruokavalioon kannattaa lisätä runsaasti rautaa sisältäviä aineksia, kuten esimerkiksi palkokasveja ja lihaa.

Raudanpuutetta hoidetaan yleisimmin rautatableteilla. Niitä on saatavilla sekä reseptillä että käsikaupassa. Keho hyödyntää kuitenkin vain osan tablettien sisältämästä raudasta, sillä sen imeytyminen on hidasta. Rautatabletit saattavat myös aiheuttaa vatsa- ja suolistovaivoja. Jos kärsit sivuvaikutuksista, on tärkeää, että puhut asiasta lääkärin tai apteekin henkilökunnan kanssa.

Rautaa voidaan lisätä elimistöön myös tiputuksen tai pistosten kautta. Niitä varten sinun on hakeuduttava terveyskeskukseen, jotta saisit juuri oikean määrän rautaa. Rauta lisätään suoraan verisuoneen, joten se imeytyy huomattavasti nopeammin kuin tablettihoidossa. 

Voit myös ostaa rautaa sisältäviä ravintolisiä. Ne sisältävät kuitenkin yleensä liian vähän rautaa raudanpuutteesta kärsivän tasapainon palauttamiseksi. Oli hoitotapa mikä tahansa, on tärkeää, että mietit ruokavaliotasi ja lisäät siihen mahdollisuuksien mukaan enemmän rautaa sisältäviä aineksia. 

Raudanpuute sydämen vajaatoiminnan yhteydessä

Vähäverisyyttä (anemiaa) esiintyy usein sydämen vajaatoiminnan yhteydessä. On myös yleistä, että vähäverisyyteen liittyy raudanpuutetta tai että raudanpuutetta esiintyy pelkästään. Raudanpuute kroonisen sydämen vajaatoiminnan yhteydessä on riskitekijä, joka ei ainoastaan pahenna sairautta vaan saattaa myös lisätä sen kohtalokkuutta. Uudet tutkimukset ovat osoittaneet, että raudanpuute, johon ei liity anemiaa, voi pahentaa sairautta ja lisätä kuolleisuutta.

Ruotsin Sosiaalihallinto antoi vuonna 2015 uuden kansallisen ohjeistuksen sydäntautien hoitoon.  Noin 250 000 ruotsalaispotilasta kärsii sydämen vajaatoiminnasta. Noin puolilla heistä on raudanpuutos. Tämä johtaa usein elämänlaadun huonontumiseen, toistuviin sairaalahoitoihin ja lisääntyneeseen kuolleisuuteen. Sosiaalihallinto arvioi ensimmäistä kertaa tiputusmuotoista hoitoa raudanpuutoksesta kärsiville potilaille. Se otettiin mukaan hoitosuosituksiin ensimmäistä kertaa. Sosiaalihallinto kirjoittaa sydämen vajaatoiminnasta kärsivien raudanpuutteen hoitosuosituksissa, että raudanpuute lisää sairauden vaikeusastetta paljon tai erittäin paljon. Kroonisesta sydämen vajaatoiminnasta kärsivien raudanpuutteen, liittyi siihen anemiaa (vähäverisyyttä) tai ei, hoitoon suositellaan käytettäväksi rautaa suonensisäisesti annettuna, ei tablettimuodossa. Toimenpide saa arvon kuusi kymmenportaisella suositusasteikolla.

Kroonisen sydämen vajaatoiminnan hoidossa tulee selvittää raudanpuutteen ilmeneminen (ferretiini ja rautakylläisyys). Jos raudanpuute todetaan, on olemassa todisteita siitä, että suonensisäisesti annettu rauta voi parantaa potilaan elämänlaatua sekä vähentää oireita, kuten väsymystä ja hengästyneisyyttä, ja lisätä potilaan fyysistä suorituskykyä. Tulos ei ole riippuvainen vähäverisyydestä. Positiiviset hoitotulokset koskevat suonensisäistä hoitoa. Samaa vaikutusta ei ole voitu todistaa, kun rauta nautitaan suun kautta (tablettimuodossa). 

Raudanpuutos IBD-sairauksien yhteydessä

Vähäverisyys (anemia) on tavallinen ja usein laiminlyöty ongelma tulehduksellisissa suolistosairauksissa (IBD). Raudanpuutos ja krooninen tulehdustila (funktionaalinen raudanpuute) ovat suurin syy vähäverisyyteen haavaisen paksusuolentulehduksen ja Crohnin taudin yhteydessä.  Jos kuulut tähän potilasryhmään, on tärkeää, että puhut hoitohenkilökunnan kanssa tulehduksellisten suolistosairauksien ja raudanpuutteen yhteydestä. Raudanpuute voidaan ja se tulee hoitaa. Hoitomenetelmät riippuvat potilaasta. 

IBD-sairauksista ja samanaikaisesta raudanpuutteen aiheuttamasta vähäverisyydestä kärsivät potilaat voivat saada rautaa suun tai tiputuksen kautta. Jos et voi nauttia rautaa suun kautta tai elimistösi ei saa sitä kautta riittävästi rautaa, suonensisäisestä hoidosta voi olla hyötyä.  Tämä koskee myös potilaita, joilla on vakava anemia tai korostuneet oireet. Potilaille, joilla on lievä tai kohtalainen raudanpuute eikä aktiivista tulehdustilaa, suositellaan suun kautta nautittavaa rautaa.

Jos kärsit raudanpuutteesta, voit saada apua.

Jos tunnistat itsesi oireista ja sinulla todetaan raudanpuute, älä anna epätoivon vallata mieltäsi. Apua on saatavilla. Tärkeintä on selvittää raudanpuutteen syyt ja aloittaa ihanteellinen, juuri sinulle sopiva hoito. On myös tärkeää seurata rauta-arvoja (ferritiini ja rautakylläisyys). 

Ravintolisät ja ruokavalio eivät aina riitä. On tärkeää, että saat aina oikean määrän rautaa voidaksesi hyvin. 

 
Viewing all 96 articles
Browse latest View live